tiistai 15. toukokuuta 2012

Ainesta kansallisruoaksi?



Rehellisesti sanoen hirveän moni suomalainen perinneruoka ei jaksa innostaa. Maamme sijainti on niin onnettoman pohjoinen, että juuri mikään kiva ei ole täällä kasvanut. No joo, onhan meillä marjat ja sienet, mutta ei niillä kauhean pitkälle pötkitä, ja luonnon kalakin alkaa olla perheellisen ulottumattomiin hinnoiteltu. Perunoineen silakkalaatikko ei ole periaatteessa karppia, mutta se on niin USKOMATTOMAN herkullista, että sitä on suorastaan pakko joskus tehdä. Perunasta vähintään osan voi korvata nauriilla tai lantulla.  Parasta ruoka on jäähdytettynä ja seuraavana päivänä uudelleen lämmitettynä. Tällöin myös perunan GI alenee, kun osa sen tärkkelyksestä muuttuu resistentiksi. 


Ruoka tehdään ehdottomasti suolasilakasta. Kalan suolauksessa tapahtunee jotakin samankaltaista proteiinien hydrolysoitumista tai mitä lie, joka on ominaista myös aasialaisille kalakastikkeille (nuoc mam, nam pla) sekä antiikin Rooman maustekastikkeille garumille ja liquamenille. Semmoinen parfyyminen maku ja tuoksu! 

Tämä voisi olla ehdokkaani Suomen kansallisruoaksi. Ruotsissa ruokaa ei tunneta, joten se lienee todella suomalainen. Ruotsissa tunnetaan ruoka nimeltä strömmingslåda, mutta se on aivan eri ruoka: täytettyjä silakkarullia uunivuoassa, pikkuruoka eikä pääruoka. Silakkalaatikko ruotsiksi ei siis ole strömmingslåda vaan Finsk strömminsgslåda. 



Silakkalaatikko


8-10 suolasilakkaa liotetaan maidossa 1 vrk, leikataan sentin paloiksi. Pyrstö poistetaan, selkäruoto, mäti ja maiti pysyy mukana.
500 g perunaa 3 mm viipaleina
400 g naurista tai lanttua 3 mm viipaleina
300 g sipulia 3 mm vipaleina
500 g rasvaista siankylkeä puolen sentin suikaleina
(200 g ylikypsää (palvi) kylkeä puolen sentin suikaleina)
0,5 l maitoa (mukaan silakoiden liotusmaito!)
4 munaa vatkataan maidon joukkoon

(kuivattua sienijauhoa)
1 rkl pippurisekoitusta + 1 rkl maustepippureita huhmareessa hienonnettuna maidon joukkoon
100 g voita, osa vuoan voiteluun ja loput juustohöyläten pinnalle

Pohjalle ja pinnalle kerros perunaa ja lanttua. Suolaa ei tarvita, kun silakoista liukenee liotusmaitoon, joka sitten käytetään munamaidoksi. Halutessaan silakat voi myös paloitella ensin ja liottaa sitten, jos haluaa säästää aikaa. Hätätilassa munamaidon voi maustaa silakkapurkin suolaliuoksella. Sillä jotkut Suomessa asuvat aasialaiset korvaavat kalakastiketta esim. kimchin valmistuksessa.

Paistetaan 200 asteessa kunnes pinta saa väriä, sitten 150 asteessa 1,5 h . 



Ruoan kanssa on perinteisesti tarjottu vedellä laimennettua pöytäetikkaa. Noin 1 osa väkiviinaetikkaa, 3 osaa vettä. Itse käytän teollisesta etikkaa, koska rajamäkeläinen tehdään viljasta. Myös etikkasäilykkeet kuten punajuuret tai kurpitsapikkelsi sopivat hyvin, ja olen minä Tabascoakin siihen räiminyt.












8 kommenttia:

  1. Ruokajuomaksi kansallinen piimä, joka sekin tasoittaa verensokerin nousua!

    VastaaPoista
  2. Laskin vielä mielenkiinnosta hiiliydraattimäärän annosta kohden:
    Puolesta kilosta perunaa tulee 80 g,
    400 g naurista n. 16 g,
    300 g sipulia noin 14 g
    5 dl maidosta 24 g (itse korvasin osan maidosta vedellä)
    Koko laatikon hiilarimäärä olisi 134 g, josta söimme kolmesti eli 6 annosta, joten annosta kohden tulee 23 g hiilihydraattia. Ei todellakaan paha, varsinkaan kun laskussa ei ole huomioitu sitä, että jäähdytyksen myötä osa tärkkelyksestä muuttuu resistentiksi eli imeytymättömäksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoreen tutkimuksen mukaan jäähdytys ja uudelleenlämmitys muuttaa tärkkelyksestä resistenttiin muotoon peräti 50 %, joten imeytyvän hiilihydraatin määräksi jää annosta kohden siis vain noin 15 g. Ruoka sopii siis hiilareidensa puolesta vallan hyvin karppajallekin!

      Poista
  3. Taivaallista.

    Tämä ruoka nimenomaan lämmitettynä oli arkkipiispa Simojoen lempiruoka. (Riitta ja Seppo A. Teinonen: Silakka. Kaksisataa valmistusohjetta, Pieksämäki 1977, 3. painos)

    VastaaPoista
  4. Silakkalaatikolla on kunniakas historia myös varusmiesten muonituksessa. Kuulemma pojjaat hellivät sitä lempinimellä 'piikkilankaeste'. Herää epäilys, että ehkä niissä oloissa ei pyrstöjä ollut poistettu.:-D

    VastaaPoista
  5. No, meillä ei isäntä koske pitkällä tikullakaan tähän herkkuun. Mutta minäpä voisin hyvinnii koskea.
    Suolasilakasta voi taikoa paljon muitakin herkkuja, kuten -noh, mikässenniminyoli- missä suolasilakat laitetaan keitettyjen pottujen päälle lämpiämään. Tosin alunpitäen siinä on kuulema käytetty naurista taikka lanttua. Ei huono idis.

    Kyllä taas suu napsaa...

    -Massu, ruokaintoilija pahimmasta päästä.

    VastaaPoista
  6. Vanhanpiian lohkot eli silakkaperunat? -Paloitellut perunat kattilaan kiehumaan, pinnalle suolasilakoita. Keitetään kunnes perunat ovat kypsät, kaadetaan vesi pois. Tarjotaan voin kanssa.

    VastaaPoista
  7. Nyt pitää hiukan pyörtää puheitani. Maistoin nimittäin varsin erinomaista silakkalaatikkoa, joka poikkesi omastani siinä, että tehtiin tuoreista silakoista. Maku oli pyöreämpi, pehmeämpi. Aineksina ainostaan silakoita, perunaa, sipulia ja pekonia. Ei muna-maitoa laisinkaan. Suolaa ja pippuria.

    Muuan vanha rouva muisteli äitinsä silakkalaatikkoa. Suolattuja siansivuviipaleita laitettiin vielä ruoan päällekin, missä saivat kuivua uunissa rapeiksi.

    VastaaPoista