maanantai 14. toukokuuta 2012

Kasvikset vastaan eläintuotteet?

Länsimainen väestö tuntuu jakaantuneen dikotomisesti kasvissyöjiin ja vanhakantaisiin eläinsyöjiin, erityisesti miehet. Kasvikset on nähty kaninruokana. Toisaalta taas vegaanius on jyrkän joustamatonta toisin kuin esim. aasialaisessa buddhalaisuudessa. Vegaani ei koske lihaan eikä lihamies soijaan. Ravitsemuskeskustelussa on liha ja soija muodostuneet ikäänkuin toisensa poissulkeviksi, kumpikin leiri mustamaalaa toisensa proteiinivalintaa olan takaa.

Aasiassa näin ei ole perinteisesti ollut. Kasvikset ja eläinkunta on nähty toisiaan täydentävinä. Jokaisella aterialla on pyritty maksimoimaan ruoka-aineiden monipuolisuus, miten käytännön tilanteet sen kulloinkin mahdollistavat. Ruokaljeja pyritään saamaan aterialle useita, mahdollisimman erilaisia niin raaka-aineiltaan kuin maustamiseltaan. Kasviskeitto on tukevoitettu kanaliemellä, toisaalta liharuoan tilavuudesta helposti vähintään puolet muodostuu kasviksista. Jos vain varat sallivat, sekä proteiinin lähteitä että kasviksia on samalla aterialla useasta eri lähteestä. Rakastetuin tofuruoka mapo doufu eli 'arpisen akan tofu' paistetaan tulisessa jauhelihakastikkeessa. Kuvassa myös ehkä rakkain keittokirjani.



Alemmassa kuvassa flunssaiselle pojalleni paistamani 'sipuli paistaa porsasta' -ruoka, kuten kiinalainen tämän nimeäisi. Kiinalaisten mukana raakaa purjoa tulee syödyksi paljon. :-)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti