sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lohesta syntyi tuplasoppa



Meillä on kaksi perusnäkökulmaa kalakeittoon: suomalaistyyppinen maitokeitto ja venäläis-ranskalaistyyppinen bouillabaisse tai seljanka. Seljankaa teemme useammin, koska raaka-aineet löytyvät helpommin. Sitä luonnehtii tomaatti, valkosipuli, oliivit, ja jokin hapanlisä, esim. etikka, sitruunamehu tai suolakurkunliemi. Pojat näitä vierastavat, me aikuiset taas nimenomaan himoamme.

Koska juurespohja ja liemipohja on lähes sama ja lohi riittävän suuri, varsin vähällä lisätyöllä tehtiin siis molemmat.

Lohi fileoidaan, nyljetään, ja paloitellaan. Perkeistä keitetään liemi. Päästä poistetaan kidukset. Liemeen lisätään suolaa, pippureita, laakerinlehtiä, fenkolinsiemeniä ja purjon tyviosa. Mielellään myös valkoviiniä tai kuivaa vermuttia, jos kotoa löytyy. Keitetään hiljaa puolisen tuntia ja siivilöidään. Sillä aikaa pilkotaan porkkanaa, palsternakkaa, juuriselleriä, sipulia, purjoa. Muoto voi olla kuutio tai julienne. Yrttejä, ainakin persiljaa ja tilliä.

Juurekset, kalat ja liemi jaetaan kahteen. Maitokeittoon tulee lisäksi muutama peruna tai nauris. Seljankaan taas tomaattipyreetä, suolakurkkua, valkosipulia, luomusitruunan viipaleita, kaprista, vihreitä oliiveita ja lehtikorianteria, jos vain löytyy. Maitokeittoon juurekset lisätään liemeen, keitetään kypsäksi, lisätään hiukan voita ja maitoa/kermaa. Kun juurekset ovat kypsät noin varttitunnin kuluttua, lisätään yrtit ja kalat. Lyhyt kiehautus ja keitto on valmis. Kalat saavat siis vain kiehahtaa lopuksi, jotta rakenne pysyy mehevänä ja nuoskeana. Niitä ei siis keitellä kuin pari minuuttia.

Seljankaan juurekset freesataan öljyssä. Lisätään tomaattipyree, suolakurkut, kurkunlientä ja kalaliemi. Keitetään 15 minuuttia. Lisätään kalat, yrtit, oliivit, kaprikset ja lopuksi sitruuna. Maut tarkistetaan, halutessaan voi lisätä kalaliemikuution.

Seljanka tarjotaan smetanan tai ranskankerman kera.




Tarvitaan
n. 1,5 kg painoinen kirjolohi
2 porkkanaa
1/2 palsternakka
1/2 juuriselleri
1-2 sipulia
1/2 tai 1 purjo
persiljaa ja tilliä


liemeen
perkeet ilman kiduksia
2 l vettä
suolaa
pippureita valinnan mukaan
laakerinlehtiä
purjoa
timjamia
fenkolinsiemeniä
muita yrttejä maun mukaan, esim. meiramia, rismariinia, salviaa
kuivattua sienijauhetta jos löytyy


maitokeittoon
pari paloiteltua perunaa
nokare voita
maitoa


seljankaan
2 rkl öljyä
1 rkl tomaattipyreetä
2 suolakurkkua
vihreitä oliiveja viipaloitna
1 rkl kapriksia
tabascoa
luomusitruunaa (tai kuorittua tavallista)
lehtikorianteria jos löytyy
smetanaa lautaselle











perjantai 18. lokakuuta 2013

Helppo rieska kurpitsasoseesta



Elokuussa kirjoitin helpoista perunarieskoista.
http://mirkankysymyksia.blogspot.fi/2013/08/helppo-rieska.html
-Perunamuusin sijaan rieskoihin voi käyttää kurpitsasosetta. Kurpitsaa saa tähän aikaan edullisesti kaupasta jos ei ole sattunut kasvattamaan. Leivän hiilihydraattimäärä pienenee ja leipä saa kauniin värin. Kurpitsa myös sisältää erittäin terveellistä beetakryptoksantiinia. Näin sitä tulee syödyksi ehkä helpommin kuin etikkasäilykkeenä.

http://www.ruohikolla.blogspot.fi/search/label/Beetakryptoksantiini

Kurpitsa lohkotaan, lohkot kuoritaan perunankuorimaveitsellä, kuituinen siemensisus poistetaan ja lopuksi malto paloitellaan kattilaan. Keitetään pehmeäksi ja survotaan sauvasekoittimella. Kypsymisaikaa on vaikea antaa, se vaihtelee 20 minuutista reiluun tuntiin.




Kahteen pellilliseen laitoin 4 dl kurpitsasosetta, kananmunan ja
7,5 dl jauhosekoitusta, jossa tänään oli tattaria, Jytteä, mantelia, soijaa, seesaminsiemeniä, pellavarouhetta ja nokkosta. Paisto 250 asteessa 11 minuuttia.





tiistai 13. elokuuta 2013

Sareptansinappi on super: kiukkukaali hidastaa potunkin



Kun korealaiset ja pohjoiskiinalaiset hapattavat kimchin ja paocain kiinankaalista, Eteläisessä Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa hapankaali eli suan cai tehdään useimmiten sareptansinapista, Brassica juncea. Se kasvaa meilläkin luonnonvaraisena, mutta aasialaiset ovat kehittäneet siitä paljon mehevälehtisempiä viljelymuotoja. Talvisin niitä tuodaan tuoreenakin aasiakauppoihin. Sareptansinappi hapatetaan monissa kodeissa itse, mutta sitä saa ympäri vuoden myös valmiina muovipussiin pakattuna. Maku on raikas ja sinappisen voimakas, meillä se kulkee lempinimellä kiukkukaali.

Mies kierrellessään Akateemisessa törmäsi kirjaan superfoodeista. Yllätyksekseen niiden joukossa kovasti ylistettynä komeili vanha ystävämme. Ristikukkaisten kasvien (Brassica) joukossa on monia superterveellisiä kuten lehtikaali, parsakaali ja ruusukaali, mutta emme aavistaneen kiukkukaalin kuuluvan kärkeen myös. Kirjan mukaan maitohapposäilöntä parantaa sen terveyttä edistävien yhdisteiden käytettävyyttä entisestään. Nämä yhdisteet torjuvat mm. syöpää ja parantavat verisuonten toimintaa. Vernpaineenkin väitetään alenevan ja suoliston toiminnan paranevan. Erityisesti K-vitamiinia on runsaasti.

Me olemme syöneet kiukkukaalia ennenkaikkea paistettujen perunoiden kanssa. Keitämme tai höyrytämme perunat edellisenä päivänä ja laitamme jääkaappiin, jolloin vuorokauden jäähdytys muuntaa osan tärkkelyksestä resistenttiin muotoon. Sen kun pitäisi olla nannaa suolistomikrobeille, ja vähentää imeytyvän hiilihydraatin määrää. Hapan kiukkukaali, öljy ja chili alentavat perunan sokeristumista entisestään, niin että ruoka ei heiluta ainakaan minun verensokeriani enää yhtään. Ruoka on paitsi maistuva, myös mutkaton ja edullinen, niin sitä tulee tehtyä melko usein. Kiukkukaalia saa olla jopa enemmän kuin perunaa.

Tarvitaan vain

jäähdytettyä, kypsää perunaa lohkoina
öljyä paistamiseen
kiukkukaalia
chiliä.

Perunoille paistetaan ensin vähän pintaa, sitten lisätään muut aineet ja homma on siinä.


Lisää kuvia:
https://www.google.fi/search?q=salted+mustard+greens&client=firefox-a&hs=3gX&rls=org.mozilla:fi:official&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=YQUKUpikGqm84ASz7YDwDQ&ved=0CDAQsAQ&biw=1227&bih=626

torstai 8. elokuuta 2013

Helppo rieska


Olen viimeaikoina tehnyt perunarieskaa, ensin uteliaisuuttani, sitten laiskuuttani. On niin tavattoman helppo ja nopea, vaikka ei varsinaisesti karppia olekaan. Sopii vaikka yllätysvieraalle tarjota kylmän voin ja ehkä hyvän marmeladin tai muiden päällisten kanssa.

Jauhoina tuntuu voivan käyttää ihan mitä tahansa. Enimmäkseen olen käyttänyt tattaria, mutta tällä kertaa tattari loppuikin kesken joten käytin pääasiassa mantelia. Manteli- ja/tai soijajauhoja käyttämällä saa proteiinia lisää ja hiilihydraattia vähemmäksi. Taikinaa ei tarvitse vaivata eikä nostattaa, pelkkä yhteen sekoittaminen riittää. Pohjana voi käyttää itse tehtyä perunamuusia tai sen tähteitä, tai kuten minä, kaupan perunamuusijauhetta.

Muusin voi valmistaa maitoon tai veteen, kiehuvaan tai kylmään. Kaikki näköjään käy. Jos käyttää kylmää, muusia kannattaa turvottaa viitisen minuuttia. Suomalaisissa muusipaketeissa on yleensä 105 g jauhetta, johon laitetaan 5 dl maitoa tai vettä. Lidlin pakkauksessa yhdessä pussissa on 125 g jauhetta, johon laitetaan n. 7 dl täysmaitoa. Käytän laktoositonta, maidosta saa samalla proteiinia, ravinteita ja vähän rasvaakin. Mukaan voi vatkata munan tai olla vatkaamatta. Jos tekee kuumaan muusiin, sen pitää antaa jäähtyä ennen munan lisäämistä, että ei kypsy kokkareeksi ennen aikojaan. Valittuja jauhoja laitetaan jonkin verran vähemmän kuin muusin tilavuus: suomijauheseen vajaa neljä desiä, Lidlin isompaan pussiin viisi.

Kuvan rieskoihin laitoin

1 pussi Lidlin muusijauhetta (Harvest basket)
7 dl kylmää täysmaitoa
2 rkl voisulaa
1 tl suolaa
(1 muna)
1 dl tattarijauhoa
1 dl perunakuitua (Pofiber)
1 dl kiinoaa
2 dl mantelijauhoa

Uuni lämmitetään täysille (250). Pellille muotoillaan pikkupullan kokoisia palleroita, jotka taputtelin kostein käsin noin puolen sentin paksuisiksi rieskoiksi. Tästä tulee kaksi pellillistä. Paisto kuumassa uunissa n. 12 minuuttia. Rieskoja voi mainiosti myös pakastaa.





maanantai 29. heinäkuuta 2013

Vitsauksena virtsatiet

 

 

Vitsauksena virtsatiet -Tulehdusten ehkäisy ja hoito


Minulla on ollut virtsatietulehduksia kohta 35 vuotta, siitä lähtien kun aloitin seurustelun. Vaiva on meillä naisilla erittäin yleinen ja pahimmillaan vaarallinen, jos jää hoitamatta. Yleensä se hoidetaan antibiooteilla, mutta asiassa on monta muttaa. On myös keinoja sen ennaltaehkäisemikseksi, mutta ne tunnetaan huonosti ja liikkeellä on jopa väärääkin tietoa. Seuraavassa omia huomioitani.

Antibiootit aiheuttavat herkästi tulehduskierteen. Määrättiinpä minulle mikä tahansa antibiootti mihin tahansa vaivaan, seurauksena on puolen vuoden tulehduskierre. Pari vuosikymmentä sitten minulle kokeiltiin jopa estolääkitystä. Sen jäljiltä olin huonommassa kunnossa kuin koskaan ennen, jo ennen kuurin loppumista pissasin verta. Paras ennaltaehkäisy siis on pysytellä antbiooteista erossa. Joskus se vain on helpommin sanottu kuin tehty.

Tulehduksen aiheuttaa yleensä peräsuolen omat kolibakteerit. Huolellinen vesipesu käsisuihkuolla jokaisen isomman asian jälkeen on välttämätön. 

Yleinen harhaluulo on, että kylmä altistaa. Ei altista. Asia on pikemmin jopa päinvastoin. Genitaalialueen hikoilu on iso riskitekijä. Tästä syystä alushousut eivät missään tapauksessa saa olla kosteutta imevät, siis ei puuvillaa! Parhaat alushousut ovat keinokuitupitsiä, mahdollisimman reikäistä verkkoa niin että ihon kosteus pääsee haihtumaan ulos.

Genitaalialueen karvoitus on myös riskitekijä, siihen pesiytyy herkästi bakteereita. Siksi se kannattaa pitää lyhyenpuoleisena. Yhdyntä on myös riski, mutta sen välttäminen voi olla perheelliselle ongelmallista. On ehdotettu, että nainen ottaisi antibioottipillerin jokaisena yhdyntäpäivänä. Melko päätön ajatus minusta. Itse olen päätynyt kuitenkin pitämään antibiootteja aina kotona varalta. Jos tulehdus on kunnolla tullakseen, lääkitys on parasta aloittaa ihan heti, ennenkuin rakon limakalvo menee pahasti rikki. Silloin toipuminen on hidasta ja uusimisriski kasvaa. Tällöin yritän saada kolmen päivän kuurin riittämään. Joskus se onnistuu, joskus ei.

Ravitsemuksella on oma vaikutuksensa. Säännönmukaisesti olen huomannut, että runsas proteiininsaanti suojaa. Tulehdus iskee aina, kun vähennän lihansyöntiä.

Karpalomehulla ja probioottipiimällä on jonkin verran suojaavaa vaikutusta. Ne vain eivät suojaa aina. Sen sijaan yleinen kesäkukka koristekrassi on osoittautunut tehokkaaksi lääkkeeksi uhkaavaan tulehdukseen. Sitä kannattaakin kasvattaa vaikkapa amppelissa. Myös kasvimaalla sen kerrotaan torjuvan mm. kurkun ja kaalikasvien tuholaisia. Vastoin yleistä luuloa kasvi on luonnossa perenna eli monivuotinen, aionkin kokeilla ensi talvena sen talvettamista kuistilla. Kasvi on helppohoitoinen ja näyttävä, kukinta kestää pitkään. Lehtiä ja kukkia voi käyttää salaateissa, ja nuppuja voi säilöä suolaiseen etikkaliemeen ja käyttää kapriksen tavoin. Tehoava aine on sen lehtien voimakkaanmakuinen sinappiöljy. Muutama lehti päivässä riittää.

Linkissä lisää krassista.

http://www.yrttitarha.fi/kanta/koristekrassi/

On köynnöstäviä ja pensastavia lajikkeita

ja myös kirjavalehtisiä lajikkeita.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Katajaista silliä

Vanhaan aikaan oli yleinen tapa aloittaa jokainen ateria muutamalla palalla silliä. Nykyään, kun tuoreen kalan saatavuus on heikko ja hinnat katossa, silli on ehkä käytännöllisin tapa pitää kala osana ruokavaliota. Tämä ohje on seurannut meitä vuosikymmeniä. Kokonaisesta rasvasillistä irtomyynnistä valmistettu silli on aivan eri maailmasta kuin kaupan valmissillit. Parasta muutaman päivän sisällä tekemisestä!

Katajanmarjasilli

2 kokonaista rasvasilliä
2 punasipulia

Liemi:
1 dl etikkaa
1 dl sokeria
2 dl vettä
20 murskattua katajanmarjaa
3 laakerinlehteä
12 maustepippuria

Kolme päivää ennen h-hetkeä laita sillit likoamaan runsaaseen kylmään veteen vuorokaudeksi. 
Kiehauta liemi ja jäähdytä kylmäksi. 
Fileoi sillit ja leikkaa 2 cm paloiksi. 
Lado sillit ja sipulirenkaat purkkiin kerroksittain ja kaada jäähtynyt etikkaliemi päälle. 
Anna maustua kylmässä kaksi päivää.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Böf à la Lindström

Lindströminpihvit on ruokaklassikko, jota ei kannata unohtaa. Perusresepti on lihapullataikina, jonka joukkoon raastetaan joko etikkapunajuurta tai tuoretta keitettyä, ja ruotsalaisissa ohjeissa kaprista. Omaan makuuni etikkapunajuuri on turhan makeaa, ja kapris hukkuu taikinan joukkoon. Se tulee paremmin edukseen pihvin päälle lopuksi laitettuna. Joissakin ohjeissa on korppujauhon tilalla keitettyä perunasurvosta tai perunahiutaleita, minusta hiukan tarpeeton. Laitan mieluummin punajuurta ja sipulia enemmän, vaikka peruna kieltämättä sitoo punajuurista erittyvää mehua. Jauhelihojen yhdistelmällä saa sopivan rasvaprosentin, mutta toki tavallinen naudan jauhelihakin sopii. Tai mielen/hinnan mukaan.

Sienijauhe ei tietenkään ole pakollinen, se on kallista ostettuna. Meillä sitä syntyy joka syksy ja laitetaan vähän ruokaan kuin ruokaan. Huhujen mukaan torjuu syöpää ja antaa seleeniä. Meiramia voi laittaa reilustikin jos tykkää, mutta timjamin suhteen pitää olla varovainen. Se dominoi herkästi liikaa, mutta hienovaraisena taustoittajana verraton. Eräässä versiossa linkku maustetaan rakuunalla, mutta meistä näin on parempi.

Lindströminpihvit kannattaa ehdottomasti paistaa uunissa, koska punajuuressa oleva luontainen sokeri palaa pannulla hirmuisen herkästi. Ja tehdä saman tien isompi satsi. Tattarisämpylän välissä linkku on myös mainio eväs, sillä se maistuu mainiolta myös huoneenlämpöisenä. Hemmets Kokbok eli Hemmetin keittokirja tarjoaa linkut ruskean kastikkeen kera med äkta soja.

Lindströminpihvit
400 g paistijauhelihaa (rasvaa n. 10 %)
400 g sikanauta- tai nk. tavallista jauhelihaa
3 keitettyä ja raastettua punajuurta
3 hienonnettua sipulia
3 kananmunaa
kuivattua sienijauhetta
1 rkl lihaliemijauhetta
suolaa/mineraalisuolaa
valkosipulipulveria
meiramia
timjamia
mustapippuria

Punajuurten keittämiseen on hyvä varata pari tuntia, vaikka joskus tulevat vähän nopeamminkin. Jäähdyttyään ne voi joko raastaa käsin tai jauhaa sipulien kanssa monitoimikoneessa. Koneen pesemisessä on suurempi työ kuin raastinraudan, makuasia. Vaivaa taikina kunnolla sekaisin, lihassyyt saavat hiukan vanuttua niin pihvistä tulee kiinteämpi. Muotoile 1,5 - 2 cm pihveiksi uunipannulle, paista (kiertoilmalla) 250 asteessa 20 minuuttia tai kunnes pinnassa on väriä.