Sareptansinappi on super: kiukkukaali hidastaa potunkin

Kun korealaiset ja pohjoiskiinalaiset hapattavat kimchin ja paocain kiinankaalista, Eteläisessä Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa hapankaali eli suan cai tehdään useimmiten sareptansinapista, Brassica juncea. Se kasvaa meilläkin luonnonvaraisena, mutta aasialaiset ovat kehittäneet siitä paljon mehevälehtisempiä viljelymuotoja. Talvisin niitä tuodaan tuoreenakin aasiakauppoihin. Sareptansinappi hapatetaan monissa kodeissa itse, mutta sitä saa ympäri vuoden myös valmiina muovipussiin pakattuna. Maku on raikas ja sinappisen voimakas, meillä se kulkee lempinimellä kiukkukaali.

Mies kierrellessään Akateemisessa törmäsi kirjaan superfoodeista. Yllätyksekseen niiden joukossa kovasti ylistettynä komeili vanha ystävämme. Ristikukkaisten kasvien (Brassica) joukossa on monia superterveellisiä kuten lehtikaali, parsakaali ja ruusukaali, mutta emme aavistaneen kiukkukaalin kuuluvan kärkeen myös. Kirjan mukaan maitohapposäilöntä parantaa sen terveyttä edistävien yhdisteiden käytettävyyttä entisestään. Nämä yhdisteet torjuvat mm. syöpää ja parantavat verisuonten toimintaa. Vernpaineenkin väitetään alenevan ja suoliston toiminnan paranevan. Erityisesti K-vitamiinia on runsaasti.

Me olemme syöneet kiukkukaalia ennenkaikkea paistettujen perunoiden kanssa. Keitämme tai höyrytämme perunat edellisenä päivänä ja laitamme jääkaappiin, jolloin vuorokauden jäähdytys muuntaa osan tärkkelyksestä resistenttiin muotoon. Sen kun pitäisi olla nannaa suolistomikrobeille, ja vähentää imeytyvän hiilihydraatin määrää. Hapan kiukkukaali, öljy ja chili alentavat perunan sokeristumista entisestään, niin että ruoka ei heiluta ainakaan minun verensokeriani enää yhtään. Ruoka on paitsi maistuva, myös mutkaton ja edullinen, niin sitä tulee tehtyä melko usein. Kiukkukaalia saa olla jopa enemmän kuin perunaa.

Tarvitaan vain

jäähdytettyä, kypsää perunaa lohkoina
öljyä paistamiseen
kiukkukaalia
chiliä.

Perunoille paistetaan ensin vähän pintaa, sitten lisätään muut aineet ja homma on siinä.


Lisää kuvia:
https://www.google.fi/search?q=salted+mustard+greens&client=firefox-a&hs=3gX&rls=org.mozilla:fi:official&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=YQUKUpikGqm84ASz7YDwDQ&ved=0CDAQsAQ&biw=1227&bih=626

Helppo rieska

Olen viimeaikoina tehnyt perunarieskaa, ensin uteliaisuuttani, sitten laiskuuttani. On niin tavattoman helppo ja nopea, vaikka ei varsinaisesti karppia olekaan. Sopii vaikka yllätysvieraalle tarjota kylmän voin ja ehkä hyvän marmeladin tai muiden päällisten kanssa.

Jauhoina tuntuu voivan käyttää ihan mitä tahansa. Enimmäkseen olen käyttänyt tattaria, mutta tällä kertaa tattari loppuikin kesken joten käytin pääasiassa mantelia. Manteli- ja/tai soijajauhoja käyttämällä saa proteiinia lisää ja hiilihydraattia vähemmäksi. Taikinaa ei tarvitse vaivata eikä nostattaa, pelkkä yhteen sekoittaminen riittää. Pohjana voi käyttää itse tehtyä perunamuusia tai sen tähteitä, tai kuten minä, kaupan perunamuusijauhetta.

Muusin voi valmistaa maitoon tai veteen, kiehuvaan tai kylmään. Kaikki näköjään käy. Jos käyttää kylmää, muusia kannattaa turvottaa viitisen minuuttia. Suomalaisissa muusipaketeissa on yleensä 105 g jauhetta, johon laitetaan 5 dl maitoa tai vettä. Lidlin pakkauksessa yhdessä pussissa on 125 g jauhetta, johon laitetaan n. 7 dl täysmaitoa. Käytän laktoositonta, maidosta saa samalla proteiinia, ravinteita ja vähän rasvaakin. Mukaan voi vatkata munan tai olla vatkaamatta. Jos tekee kuumaan muusiin, sen pitää antaa jäähtyä ennen munan lisäämistä, että ei kypsy kokkareeksi ennen aikojaan. Valittuja jauhoja laitetaan jonkin verran vähemmän kuin muusin tilavuus: suomijauheseen vajaa neljä desiä, Lidlin isompaan pussiin viisi.

Kuvan rieskoihin laitoin

1 pussi Lidlin muusijauhetta (Harvest basket)
7 dl kylmää täysmaitoa
2 rkl voisulaa
1 tl suolaa
(1 muna)
1 dl tattarijauhoa
1 dl perunakuitua (Pofiber)
1 dl kiinoaa
2 dl mantelijauhoa

Uuni lämmitetään täysille (250). Pellille muotoillaan pikkupullan kokoisia palleroita, jotka taputtelin kostein käsin noin puolen sentin paksuisiksi rieskoiksi. Tästä tulee kaksi pellillistä. Paisto kuumassa uunissa n. 12 minuuttia. Rieskoja voi mainiosti myös pakastaa.

Vitsauksena virtsatiet

 

 

Vitsauksena virtsatiet -Tulehdusten ehkäisy ja hoito

Minulla on ollut virtsatietulehduksia kohta 35 vuotta, siitä lähtien kun aloitin seurustelun. Vaiva on meillä naisilla erittäin yleinen ja pahimmillaan vaarallinen, jos jää hoitamatta. Yleensä se hoidetaan antibiooteilla, mutta asiassa on monta muttaa. On myös keinoja sen ennaltaehkäisemikseksi, mutta ne tunnetaan huonosti ja liikkeellä on jopa väärääkin tietoa. Seuraavassa omia huomioitani.

Antibiootit aiheuttavat herkästi tulehduskierteen. Määrättiinpä minulle mikä tahansa antibiootti mihin tahansa vaivaan, seurauksena on puolen vuoden tulehduskierre. Pari vuosikymmentä sitten minulle kokeiltiin jopa estolääkitystä. Sen jäljiltä olin huonommassa kunnossa kuin koskaan ennen, jo ennen kuurin loppumista pissasin verta. Paras ennaltaehkäisy siis on pysytellä antbiooteista erossa. Joskus se vain on helpommin sanottu kuin tehty.

Tulehduksen aiheuttaa yleensä peräsuolen omat kolibakteerit. Huolellinen vesipesu käsisuihkuolla jokaisen isomman asian jälkeen on välttämätön. 

Yleinen harhaluulo on, että kylmä altistaa. Ei altista. Asia on pikemmin jopa päinvastoin. Genitaalialueen hikoilu on iso riskitekijä. Tästä syystä alushousut eivät missään tapauksessa saa olla kosteutta imevät, siis ei puuvillaa! Parhaat alushousut ovat keinokuitupitsiä, mahdollisimman reikäistä verkkoa niin että ihon kosteus pääsee haihtumaan ulos.

Genitaalialueen karvoitus on myös riskitekijä, siihen pesiytyy herkästi bakteereita. Siksi se kannattaa pitää lyhyenpuoleisena. Yhdyntä on myös riski, mutta sen välttäminen voi olla perheelliselle ongelmallista. On ehdotettu, että nainen ottaisi antibioottipillerin jokaisena yhdyntäpäivänä. Melko päätön ajatus minusta. Itse olen päätynyt kuitenkin pitämään antibiootteja aina kotona varalta. Jos tulehdus on kunnolla tullakseen, lääkitys on parasta aloittaa ihan heti, ennenkuin rakon limakalvo menee pahasti rikki. Silloin toipuminen on hidasta ja uusimisriski kasvaa. Tällöin yritän saada kolmen päivän kuurin riittämään. Joskus se onnistuu, joskus ei.

Ravitsemuksella on oma vaikutuksensa. Säännönmukaisesti olen huomannut, että runsas proteiininsaanti suojaa. Tulehdus iskee aina, kun vähennän lihansyöntiä.

Karpalomehulla ja probioottipiimällä on jonkin verran suojaavaa vaikutusta. Ne vain eivät suojaa aina. Sen sijaan yleinen kesäkukka koristekrassi on osoittautunut tehokkaaksi lääkkeeksi uhkaavaan tulehdukseen. Sitä kannattaakin kasvattaa vaikkapa amppelissa. Myös kasvimaalla sen kerrotaan torjuvan mm. kurkun ja kaalikasvien tuholaisia. Vastoin yleistä luuloa kasvi on luonnossa perenna eli monivuotinen, aionkin kokeilla ensi talvena sen talvettamista kuistilla. Kasvi on helppohoitoinen ja näyttävä, kukinta kestää pitkään. Lehtiä ja kukkia voi käyttää salaateissa, ja nuppuja voi säilöä suolaiseen etikkaliemeen ja käyttää kapriksen tavoin. Tehoava aine on sen lehtien voimakkaanmakuinen sinappiöljy. Muutama lehti päivässä riittää.

Linkissä lisää krassista.

http://www.yrttitarha.fi/kanta/koristekrassi/

On köynnöstäviä ja pensastavia lajikkeita

ja myös kirjavalehtisiä lajikkeita.

Katajaista silliä

Vanhaan aikaan oli yleinen tapa aloittaa jokainen ateria muutamalla palalla silliä. Nykyään, kun tuoreen kalan saatavuus on heikko ja hinnat katossa, silli on ehkä käytännöllisin tapa pitää kala osana ruokavaliota. Tämä ohje on seurannut meitä vuosikymmeniä. Kokonaisesta rasvasillistä irtomyynnistä valmistettu silli on aivan eri maailmasta kuin kaupan valmissillit. Parasta muutaman päivän sisällä tekemisestä!

Katajanmarjasilli

2 kokonaista rasvasilliä
2 punasipulia

Liemi:
1 dl etikkaa
1 dl sokeria
2 dl vettä
20 murskattua katajanmarjaa
3 laakerinlehteä
12 maustepippuria

Kolme päivää ennen h-hetkeä laita sillit likoamaan runsaaseen kylmään veteen vuorokaudeksi. 
Kiehauta liemi ja jäähdytä kylmäksi. 
Fileoi sillit ja leikkaa 2 cm paloiksi. 
Lado sillit ja sipulirenkaat purkkiin kerroksittain ja kaada jäähtynyt etikkaliemi päälle. 
Anna maustua kylmässä kaksi päivää.

Böf à la Lindström

Lindströminpihvit on ruokaklassikko, jota ei kannata unohtaa. Perusresepti on lihapullataikina, jonka joukkoon raastetaan joko etikkapunajuurta tai tuoretta keitettyä, ja ruotsalaisissa ohjeissa kaprista. Omaan makuuni etikkapunajuuri on turhan makeaa, ja kapris hukkuu taikinan joukkoon. Se tulee paremmin edukseen pihvin päälle lopuksi laitettuna. Joissakin ohjeissa on korppujauhon tilalla keitettyä perunasurvosta tai perunahiutaleita, minusta hiukan tarpeeton. Laitan mieluummin punajuurta ja sipulia enemmän, vaikka peruna kieltämättä sitoo punajuurista erittyvää mehua. Jauhelihojen yhdistelmällä saa sopivan rasvaprosentin, mutta toki tavallinen naudan jauhelihakin sopii. Tai mielen/hinnan mukaan.

Sienijauhe ei tietenkään ole pakollinen, se on kallista ostettuna. Meillä sitä syntyy joka syksy ja laitetaan vähän ruokaan kuin ruokaan. Huhujen mukaan torjuu syöpää ja antaa seleeniä. Meiramia voi laittaa reilustikin jos tykkää, mutta timjamin suhteen pitää olla varovainen. Se dominoi herkästi liikaa, mutta hienovaraisena taustoittajana verraton. Eräässä versiossa linkku maustetaan rakuunalla, mutta meistä näin on parempi.

Lindströminpihvit kannattaa ehdottomasti paistaa uunissa, koska punajuuressa oleva luontainen sokeri palaa pannulla hirmuisen herkästi. Ja tehdä saman tien isompi satsi. Tattarisämpylän välissä linkku on myös mainio eväs, sillä se maistuu mainiolta myös huoneenlämpöisenä. Hemmets Kokbok eli Hemmetin keittokirja tarjoaa linkut ruskean kastikkeen kera med äkta soja.

Lindströminpihvit
400 g paistijauhelihaa (rasvaa n. 10 %)
400 g sikanauta- tai nk. tavallista jauhelihaa
3 keitettyä ja raastettua punajuurta
3 hienonnettua sipulia
3 kananmunaa
kuivattua sienijauhetta
1 rkl lihaliemijauhetta
suolaa/mineraalisuolaa
valkosipulipulveria
meiramia
timjamia
mustapippuria

Punajuurten keittämiseen on hyvä varata pari tuntia, vaikka joskus tulevat vähän nopeamminkin. Jäähdyttyään ne voi joko raastaa käsin tai jauhaa sipulien kanssa monitoimikoneessa. Koneen pesemisessä on suurempi työ kuin raastinraudan, makuasia. Vaivaa taikina kunnolla sekaisin, lihassyyt saavat hiukan vanuttua niin pihvistä tulee kiinteämpi. Muotoile 1,5 - 2 cm pihveiksi uunipannulle, paista (kiertoilmalla) 250 asteessa 20 minuuttia tai kunnes pinnassa on väriä.

Kalaa Vera Cruzin tapaan

Tämä ruoka on vanha kestosuosikkimme Meg Jumpin chilikeittokirjasta. Teemme sen yleensä ihan tavalliseen pakasteseitiin. Toki sen voi tehdä vaikka ahven- tai kuhafileistä jos raaskii. Kun ruoan juju on on hedelmissä ja mausteissa, niin seitikin kelpaa. Ruoan voi tarjota pataruokana riisin tai kiinoan kanssa, tai sen voi syödä semmoisenaan eräänlaisena keittona. Vera Cruz on Meksikon pääsatama. Ei siis lähiruokafriikeille! :-D

1 paketti pakasteseitiä tai muita merikalan fileitä (esim. punanapsijaa)
1 sitruunan mehu
1 tölkki tomaattimurskaa
1 suuri sipuli ohueksi viipaloituna 
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
3 tuoretta chiliä viipaloituna
1 appelsiinin mehu
kanelia tai kanelitanko
muutama neilikka
suolaa ja mustapippuria myllystä
2 laakerinlehteä
2 rkl kapriksia
kivellisiä oliiveja (esim. kalamata)

Viipaloitu appelsiini ja sitruuna koristeeksi

Kostuta kalafileet sitruunamehualla. Kokoa tomaatti, kalat, sipulit ja mausteet vuokaan, peitä foliolla, kypsennä 180-asteisessa uunissa 40 minuuttia. Poista folio ja koristele sitruuna- ja appelsiiniviipaleilla (jotka syödään).

Hirmuinen hillo

Luettuani tutkimuksista, kuinka eri kasvisten kemialliset yhdisteet vahvistavat toistensa terveysvaikutuksia, tulin miettineeksi, onko kovinkaan järkevää keittää joka marjasta oma hillo. Keitetty hillo on sinänsä kasvisten flavoneille säästeliäin säilöntätapa lukuunottamatta mustaherukkaa, jolle pakastaminen sopii. Syntyi siis idea syksyisestä sekahillosta.

Keräsin pihalta tyrniä, aroniaa, luumua, kriikunaa, viimeiset punaherukat ja punaiset karviaiset sekä omenaa sen verran, että tuli kaksi kiloa täyteen.  Apuna käytin modernia kemianteknologiaa eli säilöntäainelisää niin, että sokerin määrää voi vähentää. Sinistä Melatinia käyttämällä kahteen marjakiloon ei tarvittu kuin puolikas sokeria.



Jos joku ei tiedä, miltä aronia, tuo marjojen terveysvaikutteinen kuningas näyttää, niin se näyttää tältä. Aronia on hyvin yleinen koristepensas ja aitakasvi, sitä voi helposti kerrostaloasukkikin kerätä puistoista ja muista julkisista istutuksista. Myöhemmin syksyllä leiskuvanoranssi ruska kiiltävänmustin marjatertuin paljastaa sen armotta. Maku muistuttaa sukulaistaan pihlajaa.

 

Hillo tuli mahtava ja voimallinen. Muistuttaa jossain määrin Cumberland-kastiketta, mutta maku on vielä paljon tiheämpi. Ei mikään lettuhillo siis, mutta kerrassaan loistava lisuke esim. broilerille ja kalkkunalle!