Lonkeroa grillissä

Grillasimme mustekalaa karibialaisella grillimausteseoksella. 

Ei mitään sen vakavampaa, poikien ilmeistä huolimatta. 

Sulaa juustoa

Jääkaappia siivotessa löytyi sinne unohtunut vuohenjuusto, joka oli aika syödä. Alkoi melkein valua jo huoneenlämmössä. Päätettiin tehdä salaatti ja paistaa juustokiekot pinnalle, vaan kuinkas sitten kävikään? Juuston sisus suli nesteeksi ja levisi pannulle, jossa kuivui hapankorppumaiseksi kerrokseksi. Vain pinnan valkohomekerros jäi pystyyn! Tulos on hassuudestaan huolimatta tavattoman herkullinen, rapeus tuo mieleen esim. caesarsalaatissa käytettävät paahdetut leipäkuutiot, croutons. Viljattomalle oivallinen ja erinomaisen maukas korvaaja. 

Homejuustot ovat siitä jänniä, että kypsyessään ne ovat yhä vähemmän juustoa ja yhä enemmän sientä. Onko  tämäkin siis missä määrin sienisalaatti?

Verilettu on very lettu

Verilettu kuuluu niihin ruokiin jotka ovat toiselta planeetalta itse tehtyinä. Pakastettua pulloverta löytyy jokseenkin kaikista hyvänpuoleisista ruokakaupoista pakastehyllystä. Nuorissa kassaneideissä sen ostaminen on tosin joskus herättänyt kummallisia väristyksiä. Tässä ohje tattarista. Myös riisijauhoja ja soijajauhoja olen käyttänyt.

Veriletut tattarista

500 g verta (yksi pullo)
2 dl tattarijauhoa
1 sipuli
4 dl vettä tai vissyä
(1 muna)
suolaa
mustapippuria
PALJON meiramia
(valkosipulipulveria)

paistamiseen voita tai sian ihraa

Hienonna sipuli erittäin hienoksi. Sekoita aineet yhteen ja anna turvota vähintään tunti, mieluummin kaksi.  Puolet tattarijauhosta voi korvata riisijauholla, jos vierastaa tattarin makua. Letuista tulee ehkä vieläkin rapeampia. Munan voi vallan hyvin jättää poiskin. Paista mielellään ohuita lettuja, ohuesta taikinasta saa helpommin pitsireunaa.

Osan taikinasta voi säilyttää jääkaapissa päivän tai kaksi, jos ei jaksa paistaa kaikkea yhdellä kertaa. Tai tehdä paltuksi uunissa. Retkeilijälle vinkki: Jos täytät veripullon valmiilla taikinalla ja pakastat, saat kätevän kylmäkallen retkieväiden jäähdyttämiseen. Lopuksi sulanut taikina tietysti paistetaan tulilla tai Trangiassa.

Mitä pitsiä!

Lihakeitto

Nuorisoa katsoessa alkaa pelottaa, että perinteisten ruokiemme parhaimmisto on katoamassa. Esimerkiksi perinteistä naudan keittolihaa eli rintaa tai kylkeä ei nykyään edes myydä kuin kauppahalleissa! Vaatikaa, tilatkaa! Ei luuttomasta lihasta kunnon lientä saada. Toisekseen jotkut väittävät, että luusta keitettyyn liemeen liukenisi luiden mineraaleja helposti imeytyvässä muodossa, tuo luiden rouskuttelu kun tahtoo ihmisellä jäädä vähiin noihin oikeisiin petoihin verrattuna. Kiinnostavaa on, että jopa Aasian buddhalaisissa vegaanikeittiöissä kanaliemi on ollut sallittu ja paljon käytetty. Rauhallinen valmistaminen sallii raaka-aineiden makujen liueta liemeen harmoniseksi kokonaisuudeksi. Epäilen, että sama tosiaankin tapahtuu myös ravinteille, että ne olisivat erityisen helposti imeytyvässä muodossa juuri keiton liemessä. Keitosta tulee niin erinomaisen ravittu olo!


Ruoka kannattaa valmistaa edellisenä päivänä. Sulkeissa olevat ainekset eivät ole välttämättömiä, mutta kannatettavia jos löytyy. 

Lihakeitto

1 kg naudan rintaa tai kylkeä, pyydä kauppiasta paloittelemaan
laakerinlehtiä
(kuivattu chili)
pippurisekoitusta tai maustepippuria
timjamia
suolaa

2 porkkanaa
pala juuriselleriä
(kuivattua herkkutattia)
(pala palsternakkaa)
muutama nauris ja/tai peruna
purjo

persiljaa
(tuoretta lipstikkaa, meiramia, tilliä ja korianteria)
(kasvisliemikuutio)

1. Laita lihat, purjon juurihäntä, laakerinlehdet ja pippurit kattilaan sopivaan vesimäärään (n. 2-2 1/2 l). Kun vesi kiehuu, lisää n. 1 rkl suolaa. Keitä 2-3 tuntia.
2. Siivilöi liemi suurempaan kattilaan. Paloittele vihannekset noin sentin kuutioiksi ja lisää liemeen. Minun kotonani on totuttu jättämään peruna muita vihanneksia suuremmiksi paloiksi, noin neljännksiksi tai puolikkaiksi koosta riippuen. Näin ne voi lisätä keittoon pian muiden juuresten jälkeen ilman, että muuttuvat jauhoisiksi. Syödessä ne sitten pilkotaan lusikalla pienemmiksi keiton jäähtymistä odotellessa.
3. Erottele luut lihasta ja paloittele liha (sekä rasvat!) pienemmäksi. Lisää soppaan. Lisää lopuksi tuoreet yritit ja tarkista suola (tarvittaessa lisää liemikuutio).

Raparperipiirakka 2, nyt karpisti, sekä russa

Edellisen ohjeen innoittamana päätin kokeilla karpintaa ohjeen, ja onnistuihan se. Tällä kertaa jauhoina

3 dl soijajauhoa
2 dl mantelijauhoa
1 dl Pofiber perunakuitua
2 tl soodaa
1,5 dl Hermesetas Steviaa
1 rkl kanelia
1 rkl vaniljasokeria

Kuivat aineet keskenään sekaisin, kulhossa mikrotin sulaksi
250 g voita
6 dl piimää joukkoon sekä kuivat aineet.

Levitä taikina voidellulle uunipannulle. Päälle reilu kilo raparperin paloja. Painele niitä taikinan sisään, ripottele pinnalle vielä kanelia ja vaniljasokeria. Paista 175 asteessa n. 20-30 min.

Vähennetty makeutus sopii makuumme, olinhan jo lapsena tottunut isäni lähes sokerittomiin raparperipiirakoihin. Lapsena niitä inhosin, nyt keski-ikäistyttyä maku onkin se ainoa oikea! :-D
Piirakka pitää myös nälkää yllättävän hyvin, kiitos runsaan proteiinin ja kuidun.

Jos vaniljakastikkeesta haluaa sakeampaa, siihen voi lisätä lusikallisen maissitärkkelystä. Mutta piirakka on ihanaa ilmankin. Vehnättömän version kannattaa antaa kuivahtaa muutama tunti ennen syömistä.

Muita juhannuksen numeroita on tammella kevyesti savustettu lohi sekä italiansalaatti. Italiassa salaatti tunnetaan kuitenkin venäläisenä salaattina, insalata russa. Venäjällä ruoka syntyi nimellä salat olivie. Ruoka syntyi 1860-luvulla legendaarisessa ranskalaisessa ravintolassa Ermitazhissa Moskovassa, josta levisi ympäri maailman. Vallankumousen jälkeen ruokaa kutsuttiin Neuvostoliitossa nimellä pääkaupungin salaatti.


Venäläisissä ohjeissa ei käytetä tonnikalaa, se lienee italialainen lisä. Tonnikalalla maustettu majoneesi lihan lisukkeena kun on myös vitello tonnaton perusta. Minusta se toimii tässäkin niin hyvin, että laitan sen aina, ja tästä syystä myös kutsun ruokaa useimmiten juuri italialaisella nimellään.


Toisin kuin suomalaisessa huononnuksessa, tähän salaattiin EI kuulu makaroni. Pastasalaatit ovat oma kunniakas genrensä, mutta russa ei kuulu niihin. Russa on juhlava perunasalaatti. 

Italiansalaatti/insalata russa/salat olivie

pari perunaa
porkkana
vihreitä leikkopapuja
pakasteherneitä
omena

2 suolakurkkua
2 rkl kapriksia + niiden etikkalientä
prk öljytonnikalaa
pari nakkia
kylmiä lihoja tai makkaroita, kanaa, paahtopaistia, kinkkua tms

majoneesia
smetanaa tai ranskankermaa

koristeeksi persiljaa, kirsikkatomaatteja, keitettyjä kananmunanlohkoja, oliiveja tms.

Perunat, porkkanat ja leikkopavut leikataan 1 cm kuutioiksi ja keitetään kypsiksi pienessä vesimäärässä. Lisätään muut ainekset kuutioituina sekä kastike. Viedään kylmään, parhaimmillaan muutaman tunnin päästä tai seuraavana päivänä.

Oikein hyvää Iivanaa kaikille!

Tämä ruoka on geeneissä!

Ihastuimme näihin sichuanilaisiin kylkiluihin (spare ribs) parikymppisinä opiskelijoina. Ruoan juju on fermentoiduissa, mustissa soijapavuissa, soijakastikkeen edeltäjässä, joita löytyi jo Tain markiisittaren haudasta parin vuosituhannen takaa. Maku tuo etäisesti mieleen venäläisen meetvurstin, rahkapiirakan tai sinihomejuuston. Se kertakaikkiaan vie mennessään. http://en.wikipedia.org/wiki/Douchi

Sen, että esikoisemme sai lähes hysteerisen haluamiskohtauksen ruoasta alle yksivuotiaana kiinteitä aloitellessaan, voi vielä selittää raskausajan makumaailmalla. Mutta eilistä ei.

Meillä oli kylässä kahdeksanvuotiaita, perussuomalaisella ruoalla kasvaneita kavereita. Kutsuttiin maistamaan. Ruoka on varsin tulista, vaan ei valituksen sanaa. Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus, poikien silmät laajenivat puraisu puraisulta teevadin kokoisiksi. Kun palat oli nielty, säntäsivät matkoihinsa. Huusin perään kommentteja. Järkyttyneellä ääneellä:  H  y  v  ä  ä  !

豉椒排骨 eli Chijiao paigu

n. 500 g porsaan kylkiluita toisistaan eroteltuina, n. 7 cm pätkinä (pyydä lihakauppias sahaamaan kylki tuon levyisiksi suikaleiksi, luut on helppo erottaa kokkiveitsellä lihakohdista. Toki voi tehdä myös pidempiä jos syö kumminkin käsin eikä puikoilla.)

Marinadi
1/2 dl mustapapuja
1/2 dl soijakastiketta
1/2 rkl sherryä tai riisiviiniä
1 tl sokeria
4 valkosipulinkynttä
reilusti chiliä
reilusti tuoretta inkivääriä
tilkka seesamiöljyä

Liota mustapapuja hetki kiehuvassa vedessä, valuta. Lisää sokeri ja hienonna lusikalla. Hienonna muut mausteet ja lisää joukkoon, tai laita kaikki huhmareeseen tai tehosekoittimeen. Levitä seos kylkiluille ja anna maustua huoneenlämmössä muutama tunti.

Kiinalaisilla on harvoin uunia, joten he kypsentävät ruoan kannella peitetyssä astiassa höryttämällä. Me kypsennämme 175-asteisessa uunissa n. 40 min. Varttitunnin jälkeen astian voi peittää kannella tai foliolla, niin tulee mehevämpiä.

Ruoka syötiin semmoisella tohinalla, että kamera ehti mukaan vasta aterian lopuksi. (Muilla lautasilla oli kurkkua ja tofua, jotka katosivat salamana nekin.)

Tässä siis vasta marinoitumassa.

Raparperipiirakkaa sittenkin

En ole vuosiin edes haaveillut raparperipiirakasta ilman sokeria ja vehnää, mutta kokenut kokkiemäntä käänsi pääni: Kyllähän se onnistuu, luontaisesti gluteenittomilla jauhoilla ja keinomakeutteella, vieläpä helposti, piimäkakun reseptillä. Ei tarvitse edes vaahdottaa mitään! Ohje ei ole erityisen vähähiilihydraattinen, sillä jauhoissa on tärkkelystä, mutta on raparperiaika sentään vuoden kohokohtia. Niille, joille vilja ja sokeri eivät ole ongelma, laitan myös alkuperäisen ohjeen, sillä se on NIIN herkullinen. Ei ole piimäkakun voittanutta!

Sirpa-emännän piimäpiirakka

250 g voisulaa
6 dl piimää

3 dl sokeria (minä käytin 2 dl Hermesetas Stevia-makeutusta)
6 dl vehnäjauhoja (minä käytin 4 dl Semper Grov Mix -gluteenitonta jauhoseosta)
1 rkl vaniljasokeria
1 rkl kanelia
1 rkl soodaa

Sulata voi kattilassa, lisää piimä. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää piimävoihin. Kaada noin 20 x 30 cm voideltuun uunivuokaan ja ripottele kaneloidut (ja sokeroidut) rapareperinpalat pinnalle. Paista 175 asteessa noin 25 min.

Ohje sopii myös omenapiirakkaan. Varo vain, syksy!

Lisäksi maailman paras ja helpoin

Vaniljakastike

2 dl valitsemaasi kermaa
vaniljasokeria makusi mukaan, semmoista jossa mukana aitoa vaniljaa
2 raakaa keltuaista

Kuumenna kattilassa kerma ja vaniljasokeri kiehuvaksi. Ota pois liedeltä. Vatkaa kulhon pohjalla keltuaiset. Lisää kuuma kerma tilkka kerrallaan keltuaisten joukkoon samalla vatkaten, kunnes kastike on saonnut. Huom. kastike EI saa kiehua! Kaavi annosteluastiaan ja vie viileään jäähtymään.