On aika kerätä vihreää pihalta sekä pannuun että kuivuriin. Horta eli villiyrttien keruu on iso keväinen juttu Kreikassa mutta heräilee jälleen meilläkin. Kuvassa vasemmalta lipstikkaa eli rohtoliperiä, mäkimeiramia joka työntyy ihan joka paikkaan, isohietasinappia eli nk. villirukolaa, siankärsämön lehtiä, pillisipulia, kiinansipulia ja tarhasuolaheinää. Tarhasuolaheinä on monivuotinen lehtivihannes, siitä tehty keitto on ranskalaisille kevään ensimmäisiä satoruokia.
Linkissä lisää kuvia tämän aamun kierrokselta.
https://plus.google.com/photos/114891170097614712981/albums/5747139739833427777?authkey=CPXfmbHHq9nspAE
Tuossa kun munakasta maisteltiin, vertailin taas kerran samaa ruokaa "aseilla" eli veitsellä ja haarukalla syötynä ja puikoilla syötynä. Maussa on selvä ero: Puikoilla syöty suullinen on pienempi ja tulee suuhun jotenkin eri tavalla niin, että makuaistimukset syötyä ruoka-annosta kohti ovat voimakkaammat. Vaikuttaisiko tämä syödyn ruoan määrään? Aasialaisethan ovat paljon meitä hoikempia. Myös tunnelma on eri; bambuiset puikot ovat hiljaiset ja puisen kotoisat.
Mieleeni nousi japanilaisen ystäväni kertomus ensimmäisestä päivästään, kun tuli Suomeen opiskelemaan. Meni lounaalle Yliopiston päärakennuksen kaikuiseen ruokalaan: Sitä aseiden kalinaa! "Nyt ollaan kaukana kotoa!"
