Herkkuja Hakaniemestä

Käytiin kiinakaupoissa Helsingin Hakaniemessä. Niiden taso on nykyisin todella hyvä, on ilo! Mukaan tarttui mm. tuoretta paksoita (kiinankaalin eteläinen muoto), enokitake-sieniä joka on sama laji kuin Suomen talvijuurekas, inkivääriä, bataattia, nuorta kookospähkinää, misoa ja chilitahnoja sekä vuosi vuodelta rakkaammaksi käyvää hapatettua kiinalaista sinappikaalia (salted mustard green), joka on kiukkuisella tavalla hyvin herkullista. Pussi on oikeassa yläkulmassa, kiukkukaalia itseään (kuten sitä kutsumme) oikealla alhaalla. Se paistettiin silputtuna perunakuutioiden ja purjon kanssa, ainoa kiinalainen perunaruoka jota teemme. Vakava kilpailija valkosipuliperunoille. 

Paksoi on mietoa ja rapeaa, sitä ei kypsennetä kuin aivan tuokio. Esikoinen rouskuttaa sitä raakana, mitä kiinalainen paheksuisi. Sitä myydään eri kokoisina, tässä vauvaversioita. Voiko somempaa olla?


Kuvista näkee, kuinka pieneen tilavuuteen lehtivihannekset vokatessa kutistuvat. Siksi niitä syö helposti paljon suurempia määriä kuin raakasalaattina. Paksoi säilyy yllättävän pitkään muovipussissa jääkaapissa. Paistoimme sen yhteen enokitaken kanssa. Valkoiset varret laitetaan pannuun ensin, vihreät lehdet vasta hetken päästä. Ruoka on valmis kun ovat menneet kasaan. Reilusti tuoretta inkivääriä, se tekee kiinalaisen ruoan sielun ja surullisesti puuttuu usein ravintolakiinalaisesta täällä lännessä.

Tofun paistoimme valmiissa Mala-kastikkeessa. Mala viittaa mala-doufuun, joka on lihaton versio Mapo doufusta. Kastikepurkki on yläkuvassa keskellä takana, valkoinen kansi. Yksinkertaistettuna versiona vain tofukuutioita, inkivääriä, valkosipulia, kastiketta ja purjosuikaleet, ja pyöräytys vokissa. Yksinkertaista ja niin hyvää.

Vasta syödessä huomasimme, että ateria oli täysin vegaaninen. Semmoista välillä sattuu näiden kinukkien kanssa. Ihana ateria kerrassaan. Pitäisikö perustaa liike etäruoan puolesta?