tiistai 10. huhtikuuta 2012

Tapasyöminen lihottaa?

Karppaamisen ydinajatus minulle ei ole karsiminen vaan preferoiminen, valikoiminen. Siksi edellä olevassa kymmenessä käskyssä ei ole kieltoja, vaan vain kehotuksia. Meillä on käytettävissämme tietty energiamäärä, joka on järkevä täyttää. Olennainen kysymys on, millä sen täytämme, sen sijaan että murehtisimme kieltolistoja. Kieltolistojen pohtimisesta tulee vain kurja olo. Se suuntaa huomiomme siihen, mitä emme saisi syödä, kun pitää keskittyä miettimään, mitä HALUAMME syödä, oman hyvinvointimme eteen.

Perinteisessä yhteiskunnassa suurin osa kansaa kärsi energiavajeesta, siis eli enemmän tai vähemmän nälässä. Tällöin oli luonnollista, että halvimmat ja hyvin säilyvät tärkkelyskasvit olivat keskeisessä asemassa. On parempi syödä perunaa kuin nälkiintyä. Tätä perua on viljan ja perunan yhä keskeinen asema ruokavaliossa. Eikä nykyinenkään paine kustannustehokkuuteen niiden asemaa suinkaan vähennä, varsinkaan joukkoruokailussa. Peruna ja makaroni tuovat halvimmat kalorit. Ja osittain sokeri.

Peruna ja leipä ovat itsestäänselvyyksiä, joita emme helposti kyseenalaista. Täytämme niillä vatsamme ja ajattelemme sitten syyllisinä, että kasviksia tuli taas syötyä aivan liian vähän.

Nykyään tilanne on monilla se, että painon nousua pitää yrittää estää tai saada se jopa laskuun. Perinteisesti on ajateltu, että vähennetään aivan kaikkea. Tämä ei ole kuitenkaan paras ratkaisu, sillä elintarvikkeet ovat ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. Järkevässä kaloriraamissa kannattaa valita ruokia, joissa on mahdollisimman paljon hyödyllisiä ravinteita: proteiineja, hyödyllisiä rasvoja, vitamiineja, kivennäisiä ja flavoneja sun muita lukemattomia kasvikemiallisia yhdisteitä, joita kaiken aikaa löydetään lisää. Painoaan tarkkailevan ei ole järkevää karsia kasviksista tai proteiineista, joita useimmat suomalaiset muutenkin syövät aivan liian vähän. Eikä niissä sitä paitsi ole kaloreitakaan kovin paljon.

Kannattaa siis vähentää vain niitä ruoka-aineita, joista saamme vähiten kehomme rakennusaineita. Siis sokeria ja ravinneköyhiä tärkkelyskasveja. Kuinka tarkkaan niitä tulee vähentää, riippuu yksilöstä hyvinkin paljon. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän sitä perunaakin voi syödä, tai ruisleipää. Varsinkin huonosti liikkuvilla vanhuksilla taas energiankulutus on pientä ja ruokahalukin joskus heikko. Silloin on erityisen tärkeää huolehtia riittävästä proteiinista ja monipuolisista kasviksista.

Rasva on kimurantti juttu. Vähärasvainen ruokavalio ei ole terveydelle hyväksi. Varsinkin monityydyttymättömiä rasvahappoja kehomme kertakaikkiaan tarvitsee, solujemme uudistumiseen, siis rakennusaineiksi. Rasvainen kala ja pähkinät ovat niiden parhaat lähteet. Toisaalta kylmäpuristettu ekstraneitsyt oliiviöljy sisältää terveydelle hyödyllisiä yhdisteitä. Sitä kannattaa syödä jos vain suinkin tottuu makuun. Rasva myös parantaa monien ravinteiden imeytymistä ja lisää ruoan herkullisuutta.

Ja sitten se voi. Monissa laajoissa kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu viime vuosina yksiselitteinen tulos: Maidon rasvalla ei ole MITÄÄN tekemistä sydän- ja verisuonitautien kanssa. Se on siis aivan harmiton ruoka-aine. Mutta, koska noita tarpeellisia rasvahappoja voissa on hyvin niukasti, sitä ei kannata pitää ainoana rasvan lähteenä. Siis mukaan myös kalaa tai pähkinöitä, mieluiten molempia. Ja ehkä kylmäpuristettuja öljyjä. Toisaalta voi ajatella, että perinteiset varastoidut juustot, kuten edam tai gouda, toivottavasti myös emmental, sisältävät bakteeritoiminnan tuloksena K2-vitamiinia joka näyttää ehkäisevän verisuonten tukkeutumista. Myös punaisessa viilissä sitä on, enemmän kuin kevytversioissa. Voita ei siis ole mikään pakko käyttää jos ei tykkää. Siinä ei ole mitään korvaamatonta, varsinkin jos käyttää juustoja ja normaalirasvaisia hapanmaitotuotteita. Monille myös punainen täysmaito on vatsaystävällisempää kuin vähärasvaiset.

Mutta tärkein juttu viimeiseksi: Ruoan pitää olla herkullista, semmoista josta juuri SINÄ nautit. Syömättä jäävästä ruoasta ei saa vitamiinin hippustakaan. Älä yritä pakottaa itseäsi ruokaan josta et pidä. Älä myöskään karsi yhtään todellista lempiherkkuasi. Määrää voi joskus hieman säätää, pulla ei kuulu arkipäivään.

2 kommenttia:

  1. Olen paljolti samaa mieltä kanssasi (ja nämä asiat eivät ole suurelta osin "mielipidekysymyksiä"), mutta silti joskus monia vuosi(kymmeni)a sitten näkemäni kirjoitus, joka oli meidän kanssamme samaa mieltä, mainitsi tämän kulttifilmin (nuoret ilmeisesti tuskin tietävät...):

    http://www.youtube.com/watch?v=1yCeFmn_e2c

    Joskus hykertelen, että Woody oli oikeassa, vaikka yritti olla väärässä...

    VastaaPoista