Böf à la Lindström

Lindströminpihvit on ruokaklassikko, jota ei kannata unohtaa. Perusresepti on lihapullataikina, jonka joukkoon raastetaan joko etikkapunajuurta tai tuoretta keitettyä, ja ruotsalaisissa ohjeissa kaprista. Omaan makuuni etikkapunajuuri on turhan makeaa, ja kapris hukkuu taikinan joukkoon. Se tulee paremmin edukseen pihvin päälle lopuksi laitettuna. Joissakin ohjeissa on korppujauhon tilalla keitettyä perunasurvosta tai perunahiutaleita, minusta hiukan tarpeeton. Laitan mieluummin punajuurta ja sipulia enemmän, vaikka peruna kieltämättä sitoo punajuurista erittyvää mehua. Jauhelihojen yhdistelmällä saa sopivan rasvaprosentin, mutta toki tavallinen naudan jauhelihakin sopii. Tai mielen/hinnan mukaan.

Sienijauhe ei tietenkään ole pakollinen, se on kallista ostettuna. Meillä sitä syntyy joka syksy ja laitetaan vähän ruokaan kuin ruokaan. Huhujen mukaan torjuu syöpää ja antaa seleeniä. Meiramia voi laittaa reilustikin jos tykkää, mutta timjamin suhteen pitää olla varovainen. Se dominoi herkästi liikaa, mutta hienovaraisena taustoittajana verraton. Eräässä versiossa linkku maustetaan rakuunalla, mutta meistä näin on parempi.

Lindströminpihvit kannattaa ehdottomasti paistaa uunissa, koska punajuuressa oleva luontainen sokeri palaa pannulla hirmuisen herkästi. Ja tehdä saman tien isompi satsi. Tattarisämpylän välissä linkku on myös mainio eväs, sillä se maistuu mainiolta myös huoneenlämpöisenä. Hemmets Kokbok eli Hemmetin keittokirja tarjoaa linkut ruskean kastikkeen kera med äkta soja.

Lindströminpihvit
400 g paistijauhelihaa (rasvaa n. 10 %)
400 g sikanauta- tai nk. tavallista jauhelihaa
3 keitettyä ja raastettua punajuurta
3 hienonnettua sipulia
3 kananmunaa
kuivattua sienijauhetta
1 rkl lihaliemijauhetta
suolaa/mineraalisuolaa
valkosipulipulveria
meiramia
timjamia
mustapippuria

Punajuurten keittämiseen on hyvä varata pari tuntia, vaikka joskus tulevat vähän nopeamminkin. Jäähdyttyään ne voi joko raastaa käsin tai jauhaa sipulien kanssa monitoimikoneessa. Koneen pesemisessä on suurempi työ kuin raastinraudan, makuasia. Vaivaa taikina kunnolla sekaisin, lihassyyt saavat hiukan vanuttua niin pihvistä tulee kiinteämpi. Muotoile 1,5 - 2 cm pihveiksi uunipannulle, paista (kiertoilmalla) 250 asteessa 20 minuuttia tai kunnes pinnassa on väriä.

Kalaa Vera Cruzin tapaan

Tämä ruoka on vanha kestosuosikkimme Meg Jumpin chilikeittokirjasta. Teemme sen yleensä ihan tavalliseen pakasteseitiin. Toki sen voi tehdä vaikka ahven- tai kuhafileistä jos raaskii. Kun ruoan juju on on hedelmissä ja mausteissa, niin seitikin kelpaa. Ruoan voi tarjota pataruokana riisin tai kiinoan kanssa, tai sen voi syödä semmoisenaan eräänlaisena keittona. Vera Cruz on Meksikon pääsatama. Ei siis lähiruokafriikeille! :-D

1 paketti pakasteseitiä tai muita merikalan fileitä (esim. punanapsijaa)
1 sitruunan mehu
1 tölkki tomaattimurskaa
1 suuri sipuli ohueksi viipaloituna 
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
3 tuoretta chiliä viipaloituna
1 appelsiinin mehu
kanelia tai kanelitanko
muutama neilikka
suolaa ja mustapippuria myllystä
2 laakerinlehteä
2 rkl kapriksia
kivellisiä oliiveja (esim. kalamata)

Viipaloitu appelsiini ja sitruuna koristeeksi

Kostuta kalafileet sitruunamehualla. Kokoa tomaatti, kalat, sipulit ja mausteet vuokaan, peitä foliolla, kypsennä 180-asteisessa uunissa 40 minuuttia. Poista folio ja koristele sitruuna- ja appelsiiniviipaleilla (jotka syödään).

Hirmuinen hillo

Luettuani tutkimuksista, kuinka eri kasvisten kemialliset yhdisteet vahvistavat toistensa terveysvaikutuksia, tulin miettineeksi, onko kovinkaan järkevää keittää joka marjasta oma hillo. Keitetty hillo on sinänsä kasvisten flavoneille säästeliäin säilöntätapa lukuunottamatta mustaherukkaa, jolle pakastaminen sopii. Syntyi siis idea syksyisestä sekahillosta.

Keräsin pihalta tyrniä, aroniaa, luumua, kriikunaa, viimeiset punaherukat ja punaiset karviaiset sekä omenaa sen verran, että tuli kaksi kiloa täyteen.  Apuna käytin modernia kemianteknologiaa eli säilöntäainelisää niin, että sokerin määrää voi vähentää. Sinistä Melatinia käyttämällä kahteen marjakiloon ei tarvittu kuin puolikas sokeria.



Jos joku ei tiedä, miltä aronia, tuo marjojen terveysvaikutteinen kuningas näyttää, niin se näyttää tältä. Aronia on hyvin yleinen koristepensas ja aitakasvi, sitä voi helposti kerrostaloasukkikin kerätä puistoista ja muista julkisista istutuksista. Myöhemmin syksyllä leiskuvanoranssi ruska kiiltävänmustin marjatertuin paljastaa sen armotta. Maku muistuttaa sukulaistaan pihlajaa.

 

Hillo tuli mahtava ja voimallinen. Muistuttaa jossain määrin Cumberland-kastiketta, mutta maku on vielä paljon tiheämpi. Ei mikään lettuhillo siis, mutta kerrassaan loistava lisuke esim. broilerille ja kalkkunalle!

Loistava yhteenveto taas tähän kolesterolikohuun

Huolellinen ja tinkimätön ravitsemustieteen ammattilainen Reijo Laatikainen kommentoi THL:n ja iltapäivälehtien kohulööppejä. Lukekaa aiheesta kiinnostuneet rehellistä ja asiantuntevaa Järjen Ääntä.

http://www.pronutritionist.net/myrksytuuli-puhalsi-thlsta/comment-page-1/#comment-7721

Paistetut sienet italialaisittain

Sienet ovat italialaisten suuresti arvostamaa herkkuruokaa etenkin alkuruokana eli antipastana. Herkkutatti, porcini eli 'pikku possuset', on sananmukaisesti nätti kuin sika pienenä:

Yleisin italialainen tapa valmistaa sieniä on yhtä yksinkertainen ja herkullinen kuin kreikkalainen maksapihvi. Eikä taaskaan tarvittu kermaa! :-D

Sienet perataan ja paloitellaan mahdollisimman tuoreina. 

Paistamiseen tarvitaan hyvää oliiviöljyä, mieluiten sileälehtistä persiljaa, yksi valkosipulin kynsi, suolaa ja mustapippuria myllystä. Pohjoisitalialainen saattaisi paistaa voin ja oliiviöljyn sekoituksessa, on kuulkaas hyvää kuin mikä.

Siis, pannu kuumaksi. Lisätään öljy(voi) ja sienet sekä pippuri, paistetaan sekoitellen kunnes sienet menevät kasaan ja saavat hiukan väriä. Lisätään persilja ja valkosipuli. Valmista.

Sileälehtinen persilja on tavallista kähäräpersiljaa aromikkaampaa. Kasvatamme sitä joka vuosi itse, paras lajike on Gigante d'Italia. Kasvaa erinomaisesti parvekelaatikossakin! Siemeniä saa mm. Hyötykasviyhdistyksestä. http://www.hyotykasviyhdistys.fi/?p=siemenlu_kasvilaji&id=178

Jotkut italialaiset lisäävät persiljan ja pippurin öljyyn jo heti aluksi, siis ennen sieniä, jolloin persilja paistuu kasaan mutta maustaa öljyn.

Gigante d'Italiaa parvekelaatikossa. Ulko-oven vierestä on nopsa käydä hakemassa. 

Tattari- (tai muu)leipä imeyttää taivaallisen öljyn.

Ihana sienipiirakka

Sienisyksy on toistaiseksi käynnistynyt vaisusti, mutta palterohaperoa sentään löytyi, ja muutama kantarelli. Niistä syntyi seuraava jääkaapintyhjennyspiirakka, joka osoittautui niin hyväksi että sitä pitää tehdä joskus ihan suunnitelmallisesti.

Pohjan tein murotaikinasta, jossa puolet soijajauhoa, puolet tattaria. Kumpikin jauho toimii myös yksinään, mutta haluan tattarista makua ja soijasta vähemmän hiilaria ja enemmän proteiinia.

Gluteeniton murotaikina

1 dl soijajauhoa
1 dl tattarijauhoa
100 g kylmää voita

Aineet monitoimikoneeseen. Kun ovat pieninä muruina, lisätään koneen käydessä noin puoli desiä jääkylmää vettä, jolloin taikina muodostuu palloksi. Tällöin kone pysäytetään heti. Taikina saa levätä tuorekelmussa jääkaapissa, mutta välttämätöntä se ei ole. Painellaan piirakkavuokaan ja esipaistetaan 175 asteessa n. 15 minuuttia.

Täyte

n.1/2 l pilkottuja haperoita
1/2 sipuli
n. 50 g pekonia

Nämä paistettiin auringonkukkaöljyssä ja levitettiin esipaistetulle pohjalle. Päälle ripotellaan

100 g naudan jauhelihaa
2 dl raejuustoa

3 vatkattua munaa
2 dl kuohukermaa
vähän suolaa
valkopippuria
paprikaa
cayenneä (chiliä)
kynteliä
meiramia
persiljaa
pillisipulin varsi/ruohosipulia/purjon vihreää

Kaikkia mausteita laitoin aika vähän, ranskalaisella otteella niin, että mikään ei nouse varsinaisesti esille. Paisto 175 asteessa 30-40 minuuttia.

Kreikkalainen velanmaksaminen: maksapihvit

Suomessa on totuttu laittamaan maksapihvit iänikuisen kermakastikkeen kanssa. Sen koommin kun maistoimme tätä kreikkalaista ihanuutta, ei ole kermakastiketta tehty enää kertaakaan. Varoitus: saattaa aiheuttaa hysteeristä ahmimista. Joku päivällisvieraistamme on vaipunut lähes hypnoosiin. Juju on olliviöljyn,  sitruunamehun, pippurin ja oreganon liitto, joka raikastaa täydellisesti maksan hieman ummehtuneen perusmaun. Pihvit jätetään sisältä roosaksi, läpikypsä maksa maistuu lähinnä pahvilta.

Ohje on äärimmäisen yksinkertainen. Ei tarvita kuin maksaviipaleita (kannattaa ostaa valmiita viipaleita), oliiviöljyä, oreganoa ja sitruunaa. Ja tietysti pippurimylly ja suolaa. Kuvassa taitaa olla 400 g paketti, riittää juuri sopivasti kahdelle.

Maksa, toisin kuin liha yleensä, paistetaan miedolla pannulla. Siinä on sokeria joka palaa hyvin herkästi. Tässä voi käyttää jopa teflonia, jota muuten käytämme harvoin.

Hyvä kypsyysaste. Ei haittaa vaikka jäisi raaemmaksikin. 

Kreikkalaiset maksapihvit

Paketti viipaloitua maksaa
hyvää oliiviöljyä
oreganoa PALJON
suolaa ja mustapippuria myllystä
1-2 sitruunaa puristettuna

Levitä maksaviipaleet leikkuulaudalle maustamista varten. (Toisen puolen voi maustaa pannullakin ensimmäisen puolen paistuessa.) Levitä viipaleille suolaa, pippuria sekä oreganoa. Oreganoa saa tulla reilusti, ei haittaa lainkaan vaikka pinta peittyisi kokonaankin.

Paista miedolla lämmöllä. Ei liian miedolla, ettei mene vahingossa läpikypsäksi. Pannun pitää sihistä selvästi, mutta ei sähistä kiukkuisesti. Noin minuutin kuluttua, kun ensimmäiset pisarat punaista lihasnestettä ilmestyvät pintaan, on aika kääntää pihvit. Noin minuutin kuluttua kaadetaan sitruunamehu pannuun, jossa saa kiehahtaa öljyn kanssa kastikkeeksi. Siirretään lautasille, öljyineen mehuineen kaikki. Syödään välittömästi.

Oreganossa ei siis säästetä.

Nyt on juuri oikea hetki kääntää pihvit.