Vitsauksena virtsatiet

 

 

Vitsauksena virtsatiet -Tulehdusten ehkäisy ja hoito

Minulla on ollut virtsatietulehduksia kohta 35 vuotta, siitä lähtien kun aloitin seurustelun. Vaiva on meillä naisilla erittäin yleinen ja pahimmillaan vaarallinen, jos jää hoitamatta. Yleensä se hoidetaan antibiooteilla, mutta asiassa on monta muttaa. On myös keinoja sen ennaltaehkäisemikseksi, mutta ne tunnetaan huonosti ja liikkeellä on jopa väärääkin tietoa. Seuraavassa omia huomioitani.

Antibiootit aiheuttavat herkästi tulehduskierteen. Määrättiinpä minulle mikä tahansa antibiootti mihin tahansa vaivaan, seurauksena on puolen vuoden tulehduskierre. Pari vuosikymmentä sitten minulle kokeiltiin jopa estolääkitystä. Sen jäljiltä olin huonommassa kunnossa kuin koskaan ennen, jo ennen kuurin loppumista pissasin verta. Paras ennaltaehkäisy siis on pysytellä antbiooteista erossa. Joskus se vain on helpommin sanottu kuin tehty.

Tulehduksen aiheuttaa yleensä peräsuolen omat kolibakteerit. Huolellinen vesipesu käsisuihkuolla jokaisen isomman asian jälkeen on välttämätön. 

Yleinen harhaluulo on, että kylmä altistaa. Ei altista. Asia on pikemmin jopa päinvastoin. Genitaalialueen hikoilu on iso riskitekijä. Tästä syystä alushousut eivät missään tapauksessa saa olla kosteutta imevät, siis ei puuvillaa! Parhaat alushousut ovat keinokuitupitsiä, mahdollisimman reikäistä verkkoa niin että ihon kosteus pääsee haihtumaan ulos.

Genitaalialueen karvoitus on myös riskitekijä, siihen pesiytyy herkästi bakteereita. Siksi se kannattaa pitää lyhyenpuoleisena. Yhdyntä on myös riski, mutta sen välttäminen voi olla perheelliselle ongelmallista. On ehdotettu, että nainen ottaisi antibioottipillerin jokaisena yhdyntäpäivänä. Melko päätön ajatus minusta. Itse olen päätynyt kuitenkin pitämään antibiootteja aina kotona varalta. Jos tulehdus on kunnolla tullakseen, lääkitys on parasta aloittaa ihan heti, ennenkuin rakon limakalvo menee pahasti rikki. Silloin toipuminen on hidasta ja uusimisriski kasvaa. Tällöin yritän saada kolmen päivän kuurin riittämään. Joskus se onnistuu, joskus ei.

Ravitsemuksella on oma vaikutuksensa. Säännönmukaisesti olen huomannut, että runsas proteiininsaanti suojaa. Tulehdus iskee aina, kun vähennän lihansyöntiä.

Karpalomehulla ja probioottipiimällä on jonkin verran suojaavaa vaikutusta. Ne vain eivät suojaa aina. Sen sijaan yleinen kesäkukka koristekrassi on osoittautunut tehokkaaksi lääkkeeksi uhkaavaan tulehdukseen. Sitä kannattaakin kasvattaa vaikkapa amppelissa. Myös kasvimaalla sen kerrotaan torjuvan mm. kurkun ja kaalikasvien tuholaisia. Vastoin yleistä luuloa kasvi on luonnossa perenna eli monivuotinen, aionkin kokeilla ensi talvena sen talvettamista kuistilla. Kasvi on helppohoitoinen ja näyttävä, kukinta kestää pitkään. Lehtiä ja kukkia voi käyttää salaateissa, ja nuppuja voi säilöä suolaiseen etikkaliemeen ja käyttää kapriksen tavoin. Tehoava aine on sen lehtien voimakkaanmakuinen sinappiöljy. Muutama lehti päivässä riittää.

Linkissä lisää krassista.

http://www.yrttitarha.fi/kanta/koristekrassi/

On köynnöstäviä ja pensastavia lajikkeita

ja myös kirjavalehtisiä lajikkeita.

Katajaista silliä

Vanhaan aikaan oli yleinen tapa aloittaa jokainen ateria muutamalla palalla silliä. Nykyään, kun tuoreen kalan saatavuus on heikko ja hinnat katossa, silli on ehkä käytännöllisin tapa pitää kala osana ruokavaliota. Tämä ohje on seurannut meitä vuosikymmeniä. Kokonaisesta rasvasillistä irtomyynnistä valmistettu silli on aivan eri maailmasta kuin kaupan valmissillit. Parasta muutaman päivän sisällä tekemisestä!

Katajanmarjasilli

2 kokonaista rasvasilliä
2 punasipulia

Liemi:
1 dl etikkaa
1 dl sokeria
2 dl vettä
20 murskattua katajanmarjaa
3 laakerinlehteä
12 maustepippuria

Kolme päivää ennen h-hetkeä laita sillit likoamaan runsaaseen kylmään veteen vuorokaudeksi. 
Kiehauta liemi ja jäähdytä kylmäksi. 
Fileoi sillit ja leikkaa 2 cm paloiksi. 
Lado sillit ja sipulirenkaat purkkiin kerroksittain ja kaada jäähtynyt etikkaliemi päälle. 
Anna maustua kylmässä kaksi päivää.

Böf à la Lindström

Lindströminpihvit on ruokaklassikko, jota ei kannata unohtaa. Perusresepti on lihapullataikina, jonka joukkoon raastetaan joko etikkapunajuurta tai tuoretta keitettyä, ja ruotsalaisissa ohjeissa kaprista. Omaan makuuni etikkapunajuuri on turhan makeaa, ja kapris hukkuu taikinan joukkoon. Se tulee paremmin edukseen pihvin päälle lopuksi laitettuna. Joissakin ohjeissa on korppujauhon tilalla keitettyä perunasurvosta tai perunahiutaleita, minusta hiukan tarpeeton. Laitan mieluummin punajuurta ja sipulia enemmän, vaikka peruna kieltämättä sitoo punajuurista erittyvää mehua. Jauhelihojen yhdistelmällä saa sopivan rasvaprosentin, mutta toki tavallinen naudan jauhelihakin sopii. Tai mielen/hinnan mukaan.

Sienijauhe ei tietenkään ole pakollinen, se on kallista ostettuna. Meillä sitä syntyy joka syksy ja laitetaan vähän ruokaan kuin ruokaan. Huhujen mukaan torjuu syöpää ja antaa seleeniä. Meiramia voi laittaa reilustikin jos tykkää, mutta timjamin suhteen pitää olla varovainen. Se dominoi herkästi liikaa, mutta hienovaraisena taustoittajana verraton. Eräässä versiossa linkku maustetaan rakuunalla, mutta meistä näin on parempi.

Lindströminpihvit kannattaa ehdottomasti paistaa uunissa, koska punajuuressa oleva luontainen sokeri palaa pannulla hirmuisen herkästi. Ja tehdä saman tien isompi satsi. Tattarisämpylän välissä linkku on myös mainio eväs, sillä se maistuu mainiolta myös huoneenlämpöisenä. Hemmets Kokbok eli Hemmetin keittokirja tarjoaa linkut ruskean kastikkeen kera med äkta soja.

Lindströminpihvit
400 g paistijauhelihaa (rasvaa n. 10 %)
400 g sikanauta- tai nk. tavallista jauhelihaa
3 keitettyä ja raastettua punajuurta
3 hienonnettua sipulia
3 kananmunaa
kuivattua sienijauhetta
1 rkl lihaliemijauhetta
suolaa/mineraalisuolaa
valkosipulipulveria
meiramia
timjamia
mustapippuria

Punajuurten keittämiseen on hyvä varata pari tuntia, vaikka joskus tulevat vähän nopeamminkin. Jäähdyttyään ne voi joko raastaa käsin tai jauhaa sipulien kanssa monitoimikoneessa. Koneen pesemisessä on suurempi työ kuin raastinraudan, makuasia. Vaivaa taikina kunnolla sekaisin, lihassyyt saavat hiukan vanuttua niin pihvistä tulee kiinteämpi. Muotoile 1,5 - 2 cm pihveiksi uunipannulle, paista (kiertoilmalla) 250 asteessa 20 minuuttia tai kunnes pinnassa on väriä.

Kalaa Vera Cruzin tapaan

Tämä ruoka on vanha kestosuosikkimme Meg Jumpin chilikeittokirjasta. Teemme sen yleensä ihan tavalliseen pakasteseitiin. Toki sen voi tehdä vaikka ahven- tai kuhafileistä jos raaskii. Kun ruoan juju on on hedelmissä ja mausteissa, niin seitikin kelpaa. Ruoan voi tarjota pataruokana riisin tai kiinoan kanssa, tai sen voi syödä semmoisenaan eräänlaisena keittona. Vera Cruz on Meksikon pääsatama. Ei siis lähiruokafriikeille! :-D

1 paketti pakasteseitiä tai muita merikalan fileitä (esim. punanapsijaa)
1 sitruunan mehu
1 tölkki tomaattimurskaa
1 suuri sipuli ohueksi viipaloituna 
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
3 tuoretta chiliä viipaloituna
1 appelsiinin mehu
kanelia tai kanelitanko
muutama neilikka
suolaa ja mustapippuria myllystä
2 laakerinlehteä
2 rkl kapriksia
kivellisiä oliiveja (esim. kalamata)

Viipaloitu appelsiini ja sitruuna koristeeksi

Kostuta kalafileet sitruunamehualla. Kokoa tomaatti, kalat, sipulit ja mausteet vuokaan, peitä foliolla, kypsennä 180-asteisessa uunissa 40 minuuttia. Poista folio ja koristele sitruuna- ja appelsiiniviipaleilla (jotka syödään).

Hirmuinen hillo

Luettuani tutkimuksista, kuinka eri kasvisten kemialliset yhdisteet vahvistavat toistensa terveysvaikutuksia, tulin miettineeksi, onko kovinkaan järkevää keittää joka marjasta oma hillo. Keitetty hillo on sinänsä kasvisten flavoneille säästeliäin säilöntätapa lukuunottamatta mustaherukkaa, jolle pakastaminen sopii. Syntyi siis idea syksyisestä sekahillosta.

Keräsin pihalta tyrniä, aroniaa, luumua, kriikunaa, viimeiset punaherukat ja punaiset karviaiset sekä omenaa sen verran, että tuli kaksi kiloa täyteen.  Apuna käytin modernia kemianteknologiaa eli säilöntäainelisää niin, että sokerin määrää voi vähentää. Sinistä Melatinia käyttämällä kahteen marjakiloon ei tarvittu kuin puolikas sokeria.



Jos joku ei tiedä, miltä aronia, tuo marjojen terveysvaikutteinen kuningas näyttää, niin se näyttää tältä. Aronia on hyvin yleinen koristepensas ja aitakasvi, sitä voi helposti kerrostaloasukkikin kerätä puistoista ja muista julkisista istutuksista. Myöhemmin syksyllä leiskuvanoranssi ruska kiiltävänmustin marjatertuin paljastaa sen armotta. Maku muistuttaa sukulaistaan pihlajaa.

 

Hillo tuli mahtava ja voimallinen. Muistuttaa jossain määrin Cumberland-kastiketta, mutta maku on vielä paljon tiheämpi. Ei mikään lettuhillo siis, mutta kerrassaan loistava lisuke esim. broilerille ja kalkkunalle!

Loistava yhteenveto taas tähän kolesterolikohuun

Huolellinen ja tinkimätön ravitsemustieteen ammattilainen Reijo Laatikainen kommentoi THL:n ja iltapäivälehtien kohulööppejä. Lukekaa aiheesta kiinnostuneet rehellistä ja asiantuntevaa Järjen Ääntä.

http://www.pronutritionist.net/myrksytuuli-puhalsi-thlsta/comment-page-1/#comment-7721

Paistetut sienet italialaisittain

Sienet ovat italialaisten suuresti arvostamaa herkkuruokaa etenkin alkuruokana eli antipastana. Herkkutatti, porcini eli 'pikku possuset', on sananmukaisesti nätti kuin sika pienenä:

Yleisin italialainen tapa valmistaa sieniä on yhtä yksinkertainen ja herkullinen kuin kreikkalainen maksapihvi. Eikä taaskaan tarvittu kermaa! :-D

Sienet perataan ja paloitellaan mahdollisimman tuoreina. 

Paistamiseen tarvitaan hyvää oliiviöljyä, mieluiten sileälehtistä persiljaa, yksi valkosipulin kynsi, suolaa ja mustapippuria myllystä. Pohjoisitalialainen saattaisi paistaa voin ja oliiviöljyn sekoituksessa, on kuulkaas hyvää kuin mikä.

Siis, pannu kuumaksi. Lisätään öljy(voi) ja sienet sekä pippuri, paistetaan sekoitellen kunnes sienet menevät kasaan ja saavat hiukan väriä. Lisätään persilja ja valkosipuli. Valmista.

Sileälehtinen persilja on tavallista kähäräpersiljaa aromikkaampaa. Kasvatamme sitä joka vuosi itse, paras lajike on Gigante d'Italia. Kasvaa erinomaisesti parvekelaatikossakin! Siemeniä saa mm. Hyötykasviyhdistyksestä. http://www.hyotykasviyhdistys.fi/?p=siemenlu_kasvilaji&id=178

Jotkut italialaiset lisäävät persiljan ja pippurin öljyyn jo heti aluksi, siis ennen sieniä, jolloin persilja paistuu kasaan mutta maustaa öljyn.

Gigante d'Italiaa parvekelaatikossa. Ulko-oven vierestä on nopsa käydä hakemassa. 

Tattari- (tai muu)leipä imeyttää taivaallisen öljyn.