Kontaminaatiota vältellessä

Minusta viime aikoina näyttää yleistyneen tavaton valikoivuus sen suhteen, mikä katsotaan syötäväksi sopivaksi, mikä ei. Joskus tuntuu, että omaa identiteettiä rakennetaan ruokarajoituksilla, mitä useammilla, sitä "tiedostavampaa". Perustelut vaihtelevat eettisistä tai ekologisista terveydellisiin. Ulkopuolisen silmiin perustelut vaikuttavat usein huterilta, esimerkkinä vaikkapa hiilijalanjälki, johon vakava ympäristöntutkimus ei tunnu suhtautuvan edes relevanttina käsitteenä. Minusta trendi on hyvin ongelmallinen, koska näen sen kapeuttavan monien ravinteiden saantia. Kieltolistoilla kun on paljon terveysvaikutteisiakin elintarvikkeita, joita ei noin vain korvata muilla.

Esimerkiksi näitä näkee usein:

-E-koodit, esim. nitriitit tai natriumglutamaatti
-soija
-tehotuotanto
-tuontiruoka
-hedelmät, erityisesti tuontihedelmät
-liha, erityisesti tehotuotettu tai "punainen"
-sisäelimet
-tehotuotettu kala, itämeren kala, järvikala
-pikaruoka
-einekset satunnaisestikaan käytettynä
-lisätty sokeri (pieninäkin määrinä, suurten määrien rajoittamiseen on hyvät perusteet)
-kofeiini (kohtuullinen kahvin juominen on terveyttä edistävää)
-vilja silloinkin kun fysiologista perustetta ei ole
-erilaiset rasvat, kenellä tyydyttynyt, kenellä kasviöljyt
-suuret keskusliikkeet (joiden hegemonia toki on surullista ja vinouttaa kauppaa)
-erilaiset ruoka-allergiat, joista vain pieni osa tulee esille sokkokokeissa

Arvottamista vaikeuttaa, että osaan ruokarajoituksista luonnollisesti voi liittyä ihan "oikeat" perusteet esim. allergiat. Näiden kantajat eivät kuitenkaan yleensä esitä eettisiä tai ekologisia argumentteja, eivätkä pyri rajoittamaan muiden syömistä tai markkinoimaan muille omia rajoituksiaan. Eivät laktoosi-intolerantit paheksu naapurin maitolasia. Kuvioon liittyy vielä ongelmallisena nocebo-efekti, eli kun ihminen syö jotakin epäterveelliseksi uskomaansa, seurauksena saattaa olla täysin todellisia fyysisiä oireita, joiden synty tulee kuitenkin uskomuksista, aivan samoin kuin plasebo tuottaa todellista paranemista, vaikka syy on uskossa. Plasebo on kuitenkin myönteinen ilmiö, koska se tuottaa paranemista, kun taas nosebo tuottaa turhaa oirehtimista ja johtaa tarpeettomiin ruokarajoituksiin ja kaventuvaan ruokavalioon.

Seurasin vierestä, kun äiti kielsi lastaan laittamasta ketsuppia makaroniin, kun "ketsupissa on niin paljon lisäaineita". Harmillisesti ketsuppi olisi ollut aterian ravinteikkain osa: varsinkin monille lapsille ketsuppi on tärkeimpiä lykopeenin lähteitä. Sitrusten karotenoidejakaan ei mustikalla korvata. Ne pitäisi syödä molemmat, ja harva sitä mustikkaakaan päivittäin syö muualla kuin juhlapuheissa. Tuntuu pahalta, kun suurimmalle osalle suomalaisista viimein olisi mahdollista syödä monipuolisesti ympäri vuoden, kiitos kansainvälisen elintarvikekaupan, niin sitten leviävätkin ruokavaliota rajoittavat muodit. Myös karppauksen ympärillä tarpeetonta rajoittamista oli kymmenisen vuotta sitten, mutta minun nähdäkseni se on varsin pitkälle karsiutunut. Suurin osa yksinkertaisesti karsii tyhmimmät pois, vähentää leipää ja perunaa, ja syö sen leivän parempilaatuisena, eli hapatettuna täysjyvänä. Perunaa korvataan vihanneksilla, ja näistähän ei seuraa muuta kuin parannusta ruokavalioon.

Harmittaa, kun syömisestä, maailman luonnollisimmasta asiasta, aletaan tehdä moraalinen kysymys.