Gastronomiaan ja ravitsemukseen uponnut kulttuuriantropologi pohtii syömisen ja ruoanlaiton kysymyksiä.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Yrttisuolaa uutta satoa odotellessa
Herbamare-purkkia olen kaupassa katsellut monta kertaa, mutta ostopäätöstä ei ole syntynyt, kun yrittien osuus on niin mitätön suolamäärään verrattuna. Ei viitsi maksaa korkeaa hintaa niin mitättömistä pitoisuuksista. Intouduin sitten tekemään itse yrittisuolaa viimevuotisista kuivayrteistä. Löysin myös pussillisen kuivattua wakame-levää maun ja lisäjodin lähteeksi. Huhmaroin siis wakamea, lipstikkaa, vuohenputkea, mäkimeiramia, minttua ja siankärsämöä merisuolan kanssa, siivilöin teesihdin läpi kippoon ja huhmaroin siivilään jäänyttä vielä uudelleen pari kierrosta. Lisäsin lopuksi joukkoon mineraalisuolaa ja sellerisuolaa (kun omat lehtisellerit ovat taimia vasta). Suolan osuus on korkeintaan puolet. Tuli oikein maukasta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuo kuuulostaa hyvältä. Onko wakame-levä muuten tyyristä, ja millaista makua se antaa? Hienoa, että laitot oman blogin pystyyn!
VastaaPoistaEivät levät kovin kalliita ole, nehän eivät paina paljoakaan kuivattuina, joten 5 grammaa on jo iso määrä. Levien maku tuo merellistä umamia, joka vahvistaa suolan makua antaen merellistä ulottuvuutta. Joka tapauksessa tämmöinen yrittisuola tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin kaupan merkkisuolat, ja lienee sekä aromeiltaan että hivenainesisällöltään rikkaampi. Edullisuus tietysti korostuu, kun kerää ja/tai kasvattaa yrttejä itse. Myös mm. siankärsämön lehteä on käytetty perinnelääkinnässä moneen, ja sitä löytää lähes joka nurmikolta.
VastaaPoistaTein uuden erän: Tällä kertaa noin 2 osaa nokkosta, 1 osa mineraalisuolaa, 1 osa tavallista jodisuolaa, 1 osa wakamea, puoli osaa sellerisuolaa, saman verran cayennea, pienempiä määriä lipstikkaa, minttua, salviaa. Maku on oikein suolainen ja miellyttävä, vaikka suolan osuus on alle puolet, ja siitäkin osa mineraalisuolaa.
VastaaPoista