Hirmuinen hillo

Luettuani tutkimuksista, kuinka eri kasvisten kemialliset yhdisteet vahvistavat toistensa terveysvaikutuksia, tulin miettineeksi, onko kovinkaan järkevää keittää joka marjasta oma hillo. Keitetty hillo on sinänsä kasvisten flavoneille säästeliäin säilöntätapa lukuunottamatta mustaherukkaa, jolle pakastaminen sopii. Syntyi siis idea syksyisestä sekahillosta.

Keräsin pihalta tyrniä, aroniaa, luumua, kriikunaa, viimeiset punaherukat ja punaiset karviaiset sekä omenaa sen verran, että tuli kaksi kiloa täyteen.  Apuna käytin modernia kemianteknologiaa eli säilöntäainelisää niin, että sokerin määrää voi vähentää. Sinistä Melatinia käyttämällä kahteen marjakiloon ei tarvittu kuin puolikas sokeria.



Jos joku ei tiedä, miltä aronia, tuo marjojen terveysvaikutteinen kuningas näyttää, niin se näyttää tältä. Aronia on hyvin yleinen koristepensas ja aitakasvi, sitä voi helposti kerrostaloasukkikin kerätä puistoista ja muista julkisista istutuksista. Myöhemmin syksyllä leiskuvanoranssi ruska kiiltävänmustin marjatertuin paljastaa sen armotta. Maku muistuttaa sukulaistaan pihlajaa.

 

Hillo tuli mahtava ja voimallinen. Muistuttaa jossain määrin Cumberland-kastiketta, mutta maku on vielä paljon tiheämpi. Ei mikään lettuhillo siis, mutta kerrassaan loistava lisuke esim. broilerille ja kalkkunalle!

Loistava yhteenveto taas tähän kolesterolikohuun

Huolellinen ja tinkimätön ravitsemustieteen ammattilainen Reijo Laatikainen kommentoi THL:n ja iltapäivälehtien kohulööppejä. Lukekaa aiheesta kiinnostuneet rehellistä ja asiantuntevaa Järjen Ääntä.

http://www.pronutritionist.net/myrksytuuli-puhalsi-thlsta/comment-page-1/#comment-7721

Paistetut sienet italialaisittain

Sienet ovat italialaisten suuresti arvostamaa herkkuruokaa etenkin alkuruokana eli antipastana. Herkkutatti, porcini eli 'pikku possuset', on sananmukaisesti nätti kuin sika pienenä:

Yleisin italialainen tapa valmistaa sieniä on yhtä yksinkertainen ja herkullinen kuin kreikkalainen maksapihvi. Eikä taaskaan tarvittu kermaa! :-D

Sienet perataan ja paloitellaan mahdollisimman tuoreina. 

Paistamiseen tarvitaan hyvää oliiviöljyä, mieluiten sileälehtistä persiljaa, yksi valkosipulin kynsi, suolaa ja mustapippuria myllystä. Pohjoisitalialainen saattaisi paistaa voin ja oliiviöljyn sekoituksessa, on kuulkaas hyvää kuin mikä.

Siis, pannu kuumaksi. Lisätään öljy(voi) ja sienet sekä pippuri, paistetaan sekoitellen kunnes sienet menevät kasaan ja saavat hiukan väriä. Lisätään persilja ja valkosipuli. Valmista.

Sileälehtinen persilja on tavallista kähäräpersiljaa aromikkaampaa. Kasvatamme sitä joka vuosi itse, paras lajike on Gigante d'Italia. Kasvaa erinomaisesti parvekelaatikossakin! Siemeniä saa mm. Hyötykasviyhdistyksestä. http://www.hyotykasviyhdistys.fi/?p=siemenlu_kasvilaji&id=178

Jotkut italialaiset lisäävät persiljan ja pippurin öljyyn jo heti aluksi, siis ennen sieniä, jolloin persilja paistuu kasaan mutta maustaa öljyn.

Gigante d'Italiaa parvekelaatikossa. Ulko-oven vierestä on nopsa käydä hakemassa. 

Tattari- (tai muu)leipä imeyttää taivaallisen öljyn.